Reissu tapahtumia

Käytiin viikko Oulussa, oih ja jee!

Reissuun lähtö oli aika kamala, niinku ylleensä. Sain yllättäviä työvuoroja viikon loppua kohen ja se pyykkäämine ja pakkaamine vaa jäi. Perjantaina sitte tulin kiireellä töistä kottiin kuuen jäläkee ja kummallisesti asunto oli iha pimiänä, aattelin eka että ukot on simahtanu, eikä es oo viittiny käynnistää pyykkikonetta. Ku oiski ollu nuin! Jottai ähellystä kuulu keittiöstä ja kohta mua kohti tuli tuikku villeroy boghissa. MEIÄN SÄHKÖT OLI POIKKI! APUAAAA!! Kelle kummalle sitä soitetaan perjantai-iltana? Onpa ihana ettei ukko heittäny pois puhelinluetteloita ku kielsin!!

Vartin kynttilöitte, taskulamppujen ja puhelin numeroitten ettimisen ja soittelun jälkee ukko laahustaa mun luo keittiöön, että sulakkeet asunnosa on iha kunnossa, mutta alakerran sulakkeet o lukkojen takana, eli tarvitaan joku isännöitsijäfirmasta, kai.

No onneks niitten vastaajasa oli kiireellisten tapausten numero. Ja nii puolentunnin pimeyvven jälkee valot sytty taas lepattamaan uhkaavasti.

Se ukkeli sitte tuli meiän kottiin kattelee, että mitä on tehty erilailla ku aiemmi. Kohta se tuumas, että joo teillä on lamput yhistetty sokeripaloihinsa löysästi! Ajatella, mää kerkesin jo pelästyä että se käskee mun heittää menemään mun uuen vanhan lampun keittiöstä! EI IKINÄ!

Se korjaustyyppi selitti, että vanhoissa taloissa on kaikki sähköt yhen piuhan kautti, että halvemmaks tulis räjäyttää seinät alas isolla kuulalla, ku uusia sähköt reikäjuusto tyyliin. Ton jälkee sanoin ukolle, että äkkiä talo myyntiin, ennen ku se räjähtää koko sähkösysteemi, mutta mies tuumas, että sittehä vakuutus maksaa meille uuen! Luottavainen mies.

Seuraavana aamuna sitte kukonpierun aikaan pakkasin puoli kosteita vaatteita laukkuun ja eiku menoks. Bussipysäkille ku päästiin nii muistin pojan matkapahoinvoinnin. Lääkkeet oli unohettu antaa ja ite rasiaki jäi kottiin! Ou nou! Reissu oli sitte sen mukanen. Siinä vaiheesa aattelin vielä, että no johan me junasta selvitään ku ei oo ennenkää ongelmaa siinä ollu.. pahasti väärässä!!

Bussilla asemalle, paikallisjunalla Pasilaan ja kaukojunaan mars! Ongelmat alko heti, juna keinu ku laiva ja eiku pussia leuan alle. Laskuissa päästiin 6-7:ään oksennukseen Seinäjokeen mennessä. Ratatöitten takia vaihettii bussiin ja kummallisesti olo helpotti ku vaipu unneen. Kokkolasa sitte takas junnaan ja kaikki näytti menevän hyvin kunnes puol tuntia oli matkaa jälellä ja poika otti vesipullonsa ja ihan yks kaks varottamatta se oli oksennusveestä märkä hihoista ja housuista, lattialla suuri rapakko. Onneks oltiin perhehytissä nii ei vaivattu kaikkia muita samassa vaunussa ja mahtu siivoomaanki enimpiä pois... niillä mitä vessasta löyty siis.

Muuten Oulun seudulla totuttiin taas 11:n kuukauen ikäsen tenavan kaa elämisen iloihin ja loppuviikosta mää en enää es kuullu mittää öisin, nähtiin paljon ihania ihmisiä ja haisevia lemmikkejä ja kierreltiin kaupoissa. Koosteena voin sanoa, että ostin pöytäliinan, jostai kumman syystä paljon kukallisia kankaita, koru aineksia ja luovuin koko elämäni pitusesta haaveesta saaha koira, mua vaan alko ällöttään se haju ja kaikki se nuoleminen, ei kiitos, mennään kissa linjalla niinku ennenki. Ja nyt ollaan ikionnellisesti kotona ja tykätään omasta tyynystä entistä enemmän. Kattelin tietysti myös siskolle verhoratkasua ja Tomaatille housukankaita pikasesti, mutta värit oli ihan kamalia. Nii ja iskä aiko tulla remppaamaan meille! Hurraa, mitähä siitä tullee.

Suppee valikoima

Tossa pari päivää sitte löysin uuen blogin lukukokoelmaani, Paska äiti. Nauroin ääneen useille jutuille, en oo vielä päässy koko arkistoa läpi, mutta mukavaan alakuun. Nii sammaa ku omaki pää oli sillo ku Tomaatti oli pieni ; )


Eniwei, tänä aamuna lastenohjelmissa tv kakkosella oli Katti Matikaisessa (ei tod. mikään lemppari ohjelma) aiheena pukeutumine ja miks aina prinsessa. Pojista ei mainittu monellakaa lauseella, koska heille on useampia ku yks rooliasu naamiaisiin.


Paska äiti on blogissaan purkautunu tyttöjen vaatteitten värivalikoimasta ja kyllä voisin kertua sammaa poikien puolelta. Kaikki on sinistä tai beigeä ja harmaata, kaikissa on PÄÄKALLOJA! Siis täh? Kuka näitä tekee? Ja Star Wars? Ei lapsi ees tiiä mistä ne hahmot on!! Siis haloo!


Tossa joku kuukaus sitte luulin jo osuneeni toiseen universumiin ku etin taas housuja kasvavalle pojulle. Lindexille oli tullu kaikissa ruskan sävyissä pojille (+ turkoosi ja violetti tyttöjen puolelle) löysiä farmarikankaisia pöksyjä. Sieppasin heti kaikkia yhen (,myös sen tytöille tarkotetun turkoosin) ja niihin sopivat värikkäät paidat myös.


Valitettavasti kotiin päästyä huomasin Tomaatin olevan huomattavasti hoikempi ku näissä housuissa oli ajateltu, lisäks saman pitusissa housuissa oli jokaisessa eri kokonen vyötärö, eikä mittään kiristysmekanismia tai vyön mahollisuutta! Palautin kaikki housut kauppaan ja menin mittanauhan kans poikien osastolle valmiina löytämään tarpeeks kapeat pökät. Auta Armias siellä oli tyhjät tangot! Joku muuki oli huomannu väriloiston! Jäljelle jäi vaan pari kappaletta vääriä kokoja ja metsästys jatku taas. Olin jo nii vähällä onnistua...


Ei hättää, heti seuraavana viikonloppuna nähtiin usealla pojalla samat vaateyhistelmät päällä, kuin olin itekki ostanu! Oon tähän mennessä saanu yksilöllistä lookia pojalle kierrätetyillä paidoilla, housut ei kestä vilkkailla pojilla niin monelle lapselle kiertoon, mutta paitoja on serkkujen jäljiltä joka koossa, tietysti niitä sinisiä!! ..jess.. Kuitenki, koska ne paidat on jo monta vuotta vanhoja, ei oo näkyny kellään muulla samaa.


Loppujen lopuks mukavat ja siistit farmarihousut löyty stockmannilta (tylsät perusvärit: harmaat, beiget ja siniset), josta en oo aiemmin ostoksia tehny, enkä olis tehny nytkää, ellen ois jo kiertäny kaikkia muita Espoon ja Helsingin kauppoja.


Nyt ku tätä muistelen nii, alan lämmetä yhä enemmän Pinkin idealle, että alkasin yrittäjäksi ja ompelisin kotona. Tosin Pinkki ehotti eri ideoita, ekologisia lasten vaatteita ja pienten naisten vaatteita, kuten itteni kokosille, mutta se tuntuu liian vaikeelta, naisessa on nii vaihtelevat muodot, ettei yks kaava käy kaikille, vaan kaikki pitäs olla custom made ja se ei oikei onnistu ilman mittoja. Toisella on lyhyt selkä ja toisella pitkä, toinen on tikku ja toinen pehmee, toisella on isommat tissit ku toisella jne. Ite haluisin tehä sisustus tuotteita, verhoja ja koristetyynyjä, päiväpeitteitä jne.


Ehkäpä voisin koittaa tota lastenvaate kokoelmaa ensin omaan perheeseen ja jos se tuntuu omalta nii sitte alan bisnekseen, onhan mulla kuitenki alan koulutus ja välineet ja töissäki on ollu nii pirun hiljasta viime aikoina, miksi ei. Loreki eilen tokas jossai vaiheessa ruokailua, että voisin lopettaa nykysessä työssäni ku ei oo tarpeeks vuoroja. Saman rahan sais työkkäristä! Joo taijan pyytää joulupukilta oman saumurin.

Huolta, surua ja kaipuuta

Viime viikolla Tomaatilla oli neli-vuotis neuvvola lääkäri, valitettavasti se löysi jonku selkeesti erottuvan sivuäänen pojan sydämestä! Tuumas ettei siitä pidä huolestua, mutta hän laittaa lähetteen sairaalaan kuitenki, tänään tuo tutkimusaika sairaalaan saapu sitte. Tammikuussa vasta! Elkää nyt hemmetti sanoko, että mun pojassa on jotai vikaa! Se on maailman ilosin ja reippain pikkupoika!

Äh, miten tästä vois olla huolestumatta? Oon koittanu olla ajattelematta asiaa liikaa, mutta nyt se tulee jo uniin ja aina ku nään mun pojan, haluan vaa halata sitä pitkään.

Ah, nyt mussukka heräs itkemään, koska oli torkahtanu pikkukakkosen aikaan ja nyt lasten ohjelmat on jo loppu! Sulonen muru.

Ystävyys parantaa

Ystäväni Pinkin (teininä sillä oli kaikki pinkkiä, siitä nimi) kunniaksi tämän tekstin väri on mikä on.

Viime viikonlopun vietin siis Kouvolassa Pinkin luona, ei tehty mitään erikoisia taikoja tai hemmotteluhoitoja, ihan vaan oltiin ystäviä. Tekemättömyydestä huolimatta mun olo on huimasti paranemaan päin. Oon jopa ajatellu jo kodin joulukoristeluitaki (se on huimaa edistystä)!

Pinkin koira on mitä hupaisin olento, en oo mikään pikku koirien fani, mutta munt se otus sai nauraan ääneen ku vein sen itsekseni aamupissalle. Se nostaa molemmat takajalkansa ylös ja pissaa, mihin lie, ottaa muutamia askelia etutassujensa varassa ennen ku asettuu takas neljälle tassulle! Pääsis varmasti sirkukseen! Myöski se ei ookaan mikään aivoton pimatsu vaan tottelee tosi hyvin, jopa mua, jonka kans se ei oo koskaan aiemmin viettäny kahestaan aikaa.

Mun lapsuudessa ruukattiin sunnuntai aamuisin olla läskiä läijjään vanhempien sängyssä. Tämän perinteen oon siirtäny omaan perheeseeni, koska nyt vietin sunnuntaita pois kotoa ja ainut minua pienempi/kevyempi olento oli koira, niin se sai kunnian olla läskiä läijjään sohvalla mun kaa.

Nyt meidän poika näki ton kuvan ja haluaa myös olla läskiä läijjään koiran kans! Pinkki, varaudu vieraisiin tulevaisuudessaki.

Työhön paluu

Palasin lauantaina töihin, uus paikka mun listalla, Helsingin Sokoksen S-marketti. Aivan kamalan sokkeloinen paikka ja täynnä ihmisiä. Hukkasin taukohuoneen joka kerta ja poukkoilin ku joku tollo käytävältä toiselle mutisten ittekseni; "leikkelehylly, leikkelehylly". Lopun aikaa koitin olla nolaamatta itteeni kassalla. Asiakkaista puolet oli mutina, möminä ihmisiä, ei hajuakaan millä kielellä heille pitäs summa kajauttaa. Puhukaa ääneen kansa.

Eilen sitte tein yllätys työvuoron meidän viereisessä S-marketissa, hyllytystä heviin ja maitoon. Ei sitte mua kysyttäessä mainittu, että olen puolikas koko kenttähenkilökunnasta!! Oi sitä hulinaa, "onko lisää tuota pottua? Missä kananmunat on, missä makeat keksit, missä hampurilaiset on, ei valmiit, vaan ne sämpylät? Missä jätskikastikkeet? Mustikkakeittopurkki on ollu auki viikon, voiko sitä vielä syödä, purkissa sanotaan 3-4 päivää?"
"Henkilökohtaisesti uskoisin purkkia, niin onhan se litra liikaa yhdelle, niitä myydään myös pienemmissä purkeissa muutamaa makua. Ai leivät menee vanhaksi ja homeiseksi, niin niitä ei kannata säilyttää auringonpaisteessa pusseissaan. Aivan kyllä maidotki happanee päiväyksen jälkeen tai jopa aiemmin jos eivät ole kylmässä.."
Haloo, ymmärrän että kaikki kaipaa juttuseuraa, mutta mun pitäs saada nää jugurtit hyllyyn ja vanhat pois!

Muuten näin kaks päivää töihin palanneena tuntuu ihan ookoolta, ei enää itkua ja suremista. Meillä mennään eteenpäi, en tiiä mitä siellä oottaa, mutta me yritetään taas. Ja seuraavat seittemän päivää oon taas töistä vapaa, ei oo vuoroja! Pitää löytää työ, jossa on.

Tässä kuussa mulla on treffit kolmen rakkaimman ystäväni kans, erikseen, yhteistä aikaa on niin vaikee löytää. Yks ei oo sanonu sanaakaan edelliseen mailiini, toinen mailas, kolmas soitti ja neljännen kaa treffasin lauantaina töiden jälkeen. Kuun lopulla lähtään ukon ja pojan kaa reissuun ja nähhään muitaki rakkaita ihmisiä, jotka ei kaikki tiedä meidän koettelemuksista, kai heille jossain vaiheessa keskustelua kerrotaan jos lapset tulee puheeksi.