Uusia asioita

Ei kaikki uudet asiat aina liity vauvva-aikaan. 5-vuotiaan Tomaatin kaa on koettu taas lisää uusia juttuja ja jotain niistä on kai opittukki, lähinnä minä.


"Itse valittu" reppu:
 
Poikamme on vauvvasta asti käyttäny omana reppunaan sitä kirjakerhon muumireppua, joka kyllä ei kauaa ehjänä kestäny, mutta solmun kanssa on toiminu siedettävästi, koitan nääs hillitä shoppailuani ja opettaa lapsestani hieman vähemmän materialistista kuin ite oon! Siihen onneks on auttanu, ettei tavarakauppoja oo kävelyetäisyydellä ja nämä kiroamani mäet estää mua pyöräilemästä suuren tavaramäärän kanssa, ei sillä että tässä tilassa pyöräilisin enää ollenkaa vaikka ois alamäki.
 
Kuitenni, tossa syyskuvastojen ilmestyessä Prisma mainosti tietysti koululaisille reppuja ja näköjään myös tarhalaisillekki oli omansa. Minähän tulin siihen tulokseen, että 5-vuotiaan repun tulisi olla hieman suurempi kuin vauvvalla, koska tarhakamppeetki on kasvaneet lapsen mukana ja vievät siis suuremman tilan. Tomaatille siis näytin kyseistä sivua ja hän pitkän selityksen jälkeen (kuinka kelläki on minkäkilainen reppu tarhassa ) valitsi mieleisensä ja minä seuraavan kerran Sellon seudulle mennessäni katsastin alennusmyynneistä seuraavia vaatekokoja ja pidin silmät auki myös halutulle repulle. Kävi niin, että löysin samalla aiheella varustetun repun H&M:ltä puolet halvemmalla kuin Prisma mainosti, joten en paljoo jääny miettimään kumman ostan. Myöhemmin vielä vertasin reppuja vierekkäin ja koossakaan ei ollu ku millien ero niin olinhan tyytyväinen.
 
Kotona jänskäsin mitä poika tuumaa kun reppu on hieman erilainen, mutta hänpä oliki ihan innoissaan, tuskin huomas mittään. Hää kanto reppua joka paikkaan, jotta kaikki näkee sen, ohikulkijoille piti kääntyä selin, jotta varmasti huomaavat hänen uuden reppunsa. Öisin poika hiippaili hakemaan reppunsa eteisestä tyynynsä viereen sänkyyn kaveriksi. Parin päivän päästä hää sitte kiikutti mulle Prisman mainoksen nähtäväksi, että repussa on hieman eri kuva, vaikkaki sama hahmo.
- No oho niinpä onki, kummallista. Tämähän on hieno kuva mikä sulla on, pittääkö se viiä takas kauppaan?
- Ei..

Opimme siis, ettei Tomaatille saa näyttää kuvaa aiotusta ostoksesta, koska matkan varrella saattaa löytyä jotain parempaa/halvempaa ja yhtä hyvää.


Lapsi "shoppailee":
 
Joku alevaate keikka suoritettiin pikaisesti Tomaatin kaa kaksin. Paha virhe! Aiemmin ku raahasin aleista vaatteita kotiin seuraavia kokoja varten, poika tykkäs kaikesta ja oli oikein ilonen. Nyt ku hän pääs kauppaan, hän näki jonku numeropaidan miesten puolella ja siitäkös se suru tuli ku lapsille ei ollukkaan moista (ilmeisesti jotain koripallopaidan tapaista numerointia). Seuraavaksi kyllä nyökytteli (ei kovin innokkaasti) äitin ehdottamille lasten vaatteille, mutta kassalla sitte alettiin parkumaan kuinka hän ei niitä halua, koska hällä on jo kitarapaita ja noissa ei oo numeroita. No minähän maksoin ostokseni ja istahdin sitte pojan kaa alas selittään, että se kitarapaita on kohta pieni kun Tomaatti kasvaa isoksi pojaksi ja että tämä uus käy hänelle sitten esikoulussa. Ja että kyllähän tässä yhdessä paidassa (kuvassa) on numeroita, käviskö se, koska lapsille ei ole sellasta aikuisten numeropaitaa. Kyllähän se itku loppu, mutta ei se nyt normaaliin tapaan pomppinu ja hihkunu moneen tuntiin. Isiki ihmetteli kuinka poika on noin allapäin.

Nyt kyseinen paita on jo hänen lempparinsa ja sitä pitää näyttää kaikille kuntosalilla.. öh urheilullista..

Opinpa siis, etten shoppaile hänen kanssa vielä.


Lapsi valitsee ite kaverinsa:

Tässäki kuussa on koettu jotai uutta taas: naapurin lapset tuli hakemaan Tomaattia ulos. Tämä kertoi meille sen, että poika on oikeesti kohta koululainen, mutta myös sen, että naapurin lapset juoksee kylillä ilman vanhempiaan! Meille ihan käsittämätöntä nykyaikana. Me on Loren kaa molemmat nähty monenlaisia hulluja maailmassa, eikä koskaan voida ymmärtää, että alle kouluikäinen kulkis yksin, olkoonki vaikka naapuriin tai oman kerrostalon pihaan, mutta kun niitä muita asukkaita ei tunne, saatikka niitä pihalla kulkevia ulkopuolisia. Lapsihan kyllä luottaa kaikkiin aikuisiin ja juttelee tuntemattomille hyvinki helposti, enkä halua kasvattaa lapsiani pelossa, mutta en myöskään aio antaa kellekkään tilaisuutta vahingoittaa meiän lapsia milläänlailla. Ei tulis mieleenkää sallia oman 5-vuotiaan, saatikka vielä nuoremman, mennä leikkimään kaverilleen, jonka kotioloista en tiiä mitään, enkä vanhempia tunne.

Meille saa kyllä tulla leikkiin ja uloski tullaan vanhemman kanssa, mutta tuntemattomien kotiin mun lapset ei mee ilman vanhempaa. Opinpahan sen, etten minä voi aina päättää kenen kaa lapsi ystävystyy.

Elämästä ei kerkee tarttua kiinni

Ideaalissa elämässä asiat tapahtuu ketjuna, ihan ku helmikaulakoru. *Tapaus, hengitys, tapaus, hengitys*. Tää vuos on ollu ajoittain pelkkää odotusta ja sitte taas tohinaa, niin ettei kerkee es käsittää mitä on tekemässä. Nyt kesän loputtua on kuitenki tapahtunu niin paljon suuria asioita päällekkäin, etten kerkee tarttua mihinkään kunnolla, vaan jään öö-moilasena kattoon sivuun ku asiat etenee.

Tää raskaus on ollu niin erilainen ku  Tomaatin odotus ja koska kokemusta surustaki on tullu sen jälkeen nii nauttiminen tästä olotilasta, puhumattakaan hössöttämisestä, on kokonaan jääny. Kun joku on onnitellu tai kehunu kaunista/isoa mahaa, sitä vaan hymyilee kohteliaasti ja vaihtaa puheenaihetta tai vähättelee, että; "niin no katotaan nyt"! Laskettuun aikaan on 29 päivää!!! Pinnasänky on pesemättä ja kasaamatta, hoitopöydästä on hukassa jatkolevy, vaunut on heikossa hapessa ja Oulussa, eli toiset pitäs löytää, ei oo hoitoalustaa, harsoja, rintapumppua tai muutakaan tarpeellista ja vauvvan vaatteet on Pinkillä.. Nyt on varmaan se aika ku pitäs jo uskaltaa alkaa luottaan tilanteen pysyvyyteen ja uskaltaa laittaa kotiin vihjeitä tulevasta lisästä.

Viimeaikoina on myös tullu eteen sellasia asioita ku diabetes ja uus ruokavalio ja miten sen kaiken saa upotettua miehen paksun kallon sisään. Se muistaa kyllä 4-7 päivää olla tarjoomatta mulle mitään herkkuja, mutta sitte se tuo ihania suklaakeksejä lidlistä tuoksumaan mun nokan etteen ja vielä kyssyy haluanko mää!! EI MULLA OO ITSEKURIA MOISEEN ELÄMÄÄN!! Viimeks neuvvolantäti kielsi sitä tuomasta kotiin keksejä vaan ne pitää mussuttaa töissä tai pihalla piilossa multa, ihan ku alkoholistin "salapullo"! No sen se hoiti kunnialla 8 päivää ennen ku hokasin useita keksipaketteja ylimmällä hyllyllä, mihin en kato, ellen eti jotai tarjottavaa vieraille. Meni 2 päivää ja tajusin sen piilottaneen samaiset keksit meiän vaatehuoneeseen!! Pieni koppero + mun supernenä ja mitä siitä voi seurata?

Samaisen herran kans on myös pitäny taas pitää mykkäkoulua, koska hän pesi vessan meiän parhailla kasvopyyhkeillä!!! Siis millä logiikalla mies ajattelee?? Ajatteleeko se? Ei se silti puhtaaks tullu nääs, meni vaan kaaressa kaikki käsi- ja kasvopyyhkeet roskiin, kuten myös keittiöpyyhkeet, koska eihän se niitä erota toisistaan nii otappa selvää onko hän hyödyntäny niitäki johonki hmmm-hommaan. (Joo, pikkiriikkinen hormoonihurahdus iski just sillon päälle..) Äiti kun tuli käymään tuossa pari viikkoa sitte ja kerroin sille kyseisestä tapauksesta taksissa, nii mies taksikuski tuumas, ettei kolme päivää mykkistä oo tarpeeks!! No siinä vaiheessa olin jo penkonu Sellon kaikkien kauppojen ale pyyhkeet läpi ja hommannu jotain edellisten tilalle, nii en enää jaksanu mököttää. Toki mun mies kärsii seurauksista lopun elämäänsä.

Myöski neuvvolantäti on kieltäny multa siivouksen ja kaiken painavan nostelun, ilmeisesti alhaisen verenpaineen takia, jos oikein ymmärsin. Tuo varasiivooja on "siivonnu" talossa viikon ja sitte vaan jättäny kaiken levälleen koska silkka uupumus on ottanu vallan siitäki, eihän kukaan jaksa aamuseittemästä ilta yhteentoista ilman omaa aikaa! Näin menee miehen päivä;

*Lapsi, töitä, lapsi ja vaimo, keittiön siivousta, lapsi ja vaimo, ruokakauppaan, lapsi, tohinaa ruokapöydässä, lapsi ja vaimo, pyykin ripustusta, ulos, lapsi, keittiön siivousta, lapsi, pesut, lapsi, ihon rasvausta atoopikoille, ja yhä se lapsi pölöttää ja pomppii, mitähän kengurubenzaa se on taas saanu.. ja sitte imurointia ja iltapalaa, lapsi, hampaat ja taas juttu jatkuu, keittiön siivousta taas ja aaah joko saa istua?? ei, yhä se pölötys kuuluu ja kuulostaa kutsuvan isiä.. Kun vihdoin kaatuu sänkyyn niin vaimollaki on monta asiaa, mistä se haluaa miehen mielipiteen ja monta muuta joissa miehen mielipidettä ei kysytä, mutta koetaan kuiteski tarpeelliseksi infota toiselle tiedoksi kaikki murheet ja sisustusideat.*

Niin että meille tarvitaan kodinhoitaja!! Missä se lottovoitto on?

Kaiken tämän hässäkän keskellä tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla mun tän vuoden ennustus; "kaikki muut mun perheessä eroaa tänä vuonna, paitsi minä ja Lore". En muista missä kohtaa sen tarkalleen hokasin, mutta joskus joulu-tammikuussa sen Lorelle sanoin ja nyt se on alkanu, Sisko on muuttanu lapsineen pois, Vanhin sisko on saanu keskustelun alulle kihlattunsa kans ja ehkäpä se mies nyt tajuaa olla viikon kiltti sille, mutta itseensä ei voi muuttaa, niin että ei se kestä. Äiti ja Isi taas on eläneet omia polkujaan jo jonninaikaa ja tierä häntä miten pitkään ne tolleen jaksaa kämppiksinä. Velu ei osoita muuttumisen merkkejä vaikka perhettään rakastaaki, joten eiköhän seki oo vaan ajan kysymys. Ihanan lapsen se on saanu ja loistavan naisen meille kaikille esitelly, niin loistavan, että hän pysyy meiän siskona, vaikkei oiskaa enää kihloissa meiän Velun kaa. Kutsuttakoon häntä Pirtsakaks.

Kaikkien mun perheenjäsenten perhe-elämästä murehtiminen on kuiteski vieny multa ajantajun ja nyt tulee paniikki saaha oma koti valmiiks Palluckaa varten. Toivoisin hänen tulevan pian koska ne suurimmatki housut, lappuhaalarit, jotka sain Rauhalta, meni vielä mun synttäripäivänä, mutta ei enää kaks päivää sen jälkeen!! Nyt on siis jälellä kesämekkoja sisälle ja farkkumekko "ulkovaatteeksi". Kunpa ei tulis kylmä syksy.

Vaatetus ongelmia

Mikä kumma siinä on ettei löydy istuvia vaatteita? Alkuraskaudesta/möhö ähkyn aikaan kaikki housut kiristi ja ahisti massua/mahan alustaa, vaikka ois ollu miten löysät. Sillon suunnittelin jo alkavani alaosa nudistiksi, mutta sinnittelin sen vaiheen ohi ostamalla kokoajan uusia alushousuja.

Oulun Stockan yläkerrassa on lastenvaate/äitiysvaateliike Jasmin, josta ostin summassa elämäni ensimmäiset raskausalkkarit ahdistukseeni. Summassa siksi, ettei niitä saa sovittaa omien alkkareiden tai etes housujen/kalsareiden päälle. Myyjä esitteli mulle kaks eri mallia; toiset pökät tulee korkeelle massun päälle ja toiset jää sinne alle just ja just peittäen karvoituksen. Tottamaar kiristyksen takia hylkäsin ne mahanpeittävät, hmm, "ei niin sexyt" pökät.

Kassalla olin kuitenki pyörtyä, 30 euroo yhistä alkkareista!! Mistä moinen hinta? Ton jälkee matka jatku HenkkaMaukalle, josta ostin sitte kolmet alkkarit kympillä omaa kokoa suurempana.

Näin kuukausien käytön jälkeen voin tuumata, että noi kalliit pökät toimii kyllä nyt, mutta sillon ahistuksen aikaan ne kiristi kaikkia muita enempi ja kirosin sitä myyjää, joka mun koon arveli nuin pieneks. Ja ne halvemmat hyvinki joustavat Henkka/Maukan pöksyt toimi sillon oikein moitteettomasti, mutta nyt vatsan venyttyä pökät ei enää istu niin hyvin muilta alueilta.

Oon jo pitempään kummastellu naisten alushousuja, kuinka ketään muuta ei vaivaa sen haara osuuden kapeus? Onko mulla jotenki muita muhkeempi kumpu siellä vai miksi kangas ei ylety laidasta laitaan vaan kulkeutuu välillä toiseen laitaan paljastaen toisen puolen?? Toi on todella epämukavaa. Oon muutamia tuttavia haastatellu heidän naisellisia pyykkejään nähdessäni ja en voi ymmärtää kui kukaan selviää vieläki kapeemmilla kankaan suiruilla.

Taas shoppaileen.

Lisää kaaosta

Mulla on näköjään tää vuos sellanen, etten saa mitään tehtyä kerralla loppuun, vaa innostun koko ajan uuesta rojektista; pahvilaatikoiden purku, keittiön kaappien siivous ja myytävien astioiden pois kokoaminen, lakanoiden ompelu, verhojen ompelu, kauppakassien ompelu, villatakin virkkaus (tyssäs siihen etten saa hihoja ommeltua nätisti kiinni), petivaatteiden pesu ja vaatehuoneen järjestäminen, ikkunoiden pesu, kirjojen kierrättäminen huutonettiin, ovien ja karmien hionta ja maalaus, korujen teko, pölyjen pyyhintä ja monet muut mitä alotan ja sitte ne jää kesken. Oonko rikki? Miksei asiat suju?

Tää kaaos alkaa tulla jo uniinki (, joissa samalla löydetään ihania huonekaluja ja lisää kauniita astioita ja samalla käpristellään noloudesta ku pölymatot paljastuu edellisten huonekalujen alta).

Ah jos vaan elämässä ois kaikki tip top.

Tossa viikko sitte tehtiin Rauhan kaa kiekka Matinkylän kierrätyskeskukseen ja voih. Menin ettiin sitteriä ja parvekkeelle jotai säilytyskalustetta ja ku niitä ei löytyny nii johan löyty jotai vielä parempaa!! Teinivuosista asti multa on kyselty mitä astiastoo kerään, aina oon vastannu: "en oo vielä löytäny mieluista."

Joskus ensmäisen kihlattuni kaa pikasesti keskusteltiin Arabian Lumi-sarjasta, kaikki muut kahviastiastot oli silosia pinnoiltaan ja siinä astiastossa oli sitä kaivattua hypistelypintaa, kuten myös ihanan kepeä muotoilu. Väri vaan oli niin pliisu. Nykysen mieheni kaa mietittiin vuosikausia Pentikin Vanillaa, mutta taaskaa se ei vieny jalkoja alta. En oo koskaa rakastunu mihinkää kahviastiastoon niin paljoo, että oisin uskonu kattelevani sitä hellästi lopun elämääni, mutta nyt: Oih ja aah.

Muistelen meillä olleen tällasia joskus lapsuuessa, tosin ikäänku laakeempana kuppina, ehkä teelle tarkotettuna.. Aivan ihana muoto ja rösö ulkopinta ja asetitki niihin on (pesussa tietty vielä). Jälkiruokakulhot ja suuren soppakulhon löysin sitte vielä Fidan lähetyskirppikseltä.

Suosittelen kyllä kaikille yllä mainittuja paikkoja, kaikki oli upean selkeesti järjestettynä ja ei haissu ei! Plus hinta ei todellakaan tunnu missään.

Mille alkas

Nyt ku oon parantunu nii vois tehäkki jottai (käsitöitä tai siivota), mutta mitä ku mikkään ei innosta. Ainut mitä mielelläni teen on vauvvan vaatteitten hiplaus ja räpläys. Oon penkonu varastosta essiin laatikon pienimpiä vaatteita ja äiti tuo huomenna tullessaan toisen laatikollisen Oulusta tänne junalla, että saan lainata niitä Pinkin pojulle. Meiän tenavat (jos kaikki menee hyvin) syntyy nii läheikkäin, että voin lainata sille vaan nuo pienimmät vaatteet ulos kasvettaviks ennen ku Wilkas syntyy ja alkaa kiriin samaan kokoon. Ellei meille sitte tuu tyttöö, siinä tapauksessa Pinkki saa koko ylipursuavan vaatevaraston meiltä ja säästää pienosen omaisuuden. Sitä vartenha ystävät on.

Haluisin tehä siis vauvvoille jottai, mutta mulla on akuutimpaaki ommeltavvaa ja mun kangasvarastot ei oikein sisällä trikoita tai muita pehmosia paloja. Koitin metsästää ihania edullisia kankaita netistä, mutta munsta 20e metriltä on aika paljon! Ja miks ihmeessä niitä myydään 10sentin paloissa?? Mitä semmosesta muka voi tehä? Emmä mitää barbin vaatteita oo tekemäsä.

Oulussa oli nii helppoo ku ties missä kaikki kangaskaupat on ja mistä minkäki hintasta löytyy. Täällä en oo käyny ku Tapiolan Eurokankaassa ja yhen putiikin näin Olarissa ohimennessäni, mutta sisälle en oo vielä päässy. Muut on vissii Helsingisä asti.

Meillä on likkojen viikonloppu tällä viikolla Pinkin luona Kouvvolassa ja kumma homma on, etten oo ainoo. Myös Rauha menee samaan kylään/kaupunkiin tyttöileen omien kavereittensa kaa! Mite voiki osua noin samaan aikaan ja samaan paikkaan, maailma on pieni.

Eiku syömään ku en kerta muutakaa keksi.

Rankka elämä

Perheen koon kasvattaminen on rankkaa aikaa, ei vaan naiselle tai parisuhteelle, vaan myös miehelle. Kaikkialla varotellaan vauva-ajasta ja sen uuvuttavuudesta, mutta missään ei puhuta kaiken kattavasti miehen moninaisista kärsimyksistä ennen tuota taianomaista hetkeä.

Ei se mitään että naisen hormoonitasot pomppii suuntaan jos toiseenki tai että likanen sukka saa vesiputoukset ryöppyämään kahdeksi päiväksi. Nainen itkee jos sitä halaa, samoin jos sitä ei halaa..

Noihinhan on jo totuttu edellisestä kerrasta. Se mikä saa miehen hämmennyksiin on, että vaimo on viimiset 5 vuotta käskeny miehen pitää pyjamaa tässä kylmässä maassa ja nyt yks kaks niitä pyjamoja ei löydykkään omasta kaapista, vaan pyykkikorista tai vaimon päältä!! Just ku mies oppii nukkumaan vaatetuksessa, niin sitä ei oo saatavilla, kuulemma jotai budjetti säästöjä.

Kaiken kukkuraksi tätä kurjuutta ei pääse tuulettaan es urheilun pariin koska vaimo on pihistäny myös ne lenkkeilypökät, päivä vaatetukseksi..

Mihin se raha muka säästyy ku joutuu laittaan lämmöt täysille ja pittään sairaslommaa vilustumisen takia?? Naisen logiikka ei oo miehen ymmärrettävissä!

(Aatoksia mieheni päästä)

Haaste

Bellywish haastaa kaikki postauksensa lukeneet vastaamaan viiteen materia kysymykseen;

"Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

Kaikki maailman rahat vai.. no tuota.. tässä tulee:

1. Rakentaisimme sen unelmien kodin, paikasta ei tietoa, mutta jos ukko saa pitää työpaikkansa niin kai se tontti ois sitte jossain päi täällä eteläsuomessa. Meiän Kannuksen Ainola-tyylinen koti ois kaunis ja värikäs ja siinä ois oma huone kirjoille ja takalle. Vintille tai kellariin tulis mun käsityö ateljee suurine leikkauspöytineen ja dreijjoineen kaikkineen. Keittiön viereen tulis se viher/tee huone, jossa hulluuden iskiessä maalaisin ah niin loistavaa taidetta. Tietysti autotallin yhteyteen tulis myös puusepän verstas kaikkine herkkuineen. 

2. ..ja tarviihan se autotalli auton sinne asumaan, ilmeisesti mulla pitäs sitte olla ajokortti
KORJAUS: Luovun autosta ja ajokortista ja hommaan kodinhoitajan lopun iäkseni, mies hommatkoon meille auton ja ajakoon sitä ku mää en ossaa.

3. Ostaisin kangastehtaan jostaipäin. Saisin just sellasia kankaita ku haluan ja niin monenlaisia.

4. Ostaisin Neulelankatehtaan samasta syystä.

5. Ostaisin Järven rannalta metsätontin lomamökkiä varten ja sieltä saisin myös puuta verstaalle. Koivua ja Leppäähän niistä yleensä löytyy, muut pitäs sitte ulkoistaa.

Siinäpä ne materia-tarpeet taiski tulla. Nyt haastan Emman, Nappikoon, Saran, Annikan ja Iinan

Remonttia

Mun vanhemmat kävi meillä pikavisiitin viikonloppuna, lähinnä iskän piti saaha tehtyä remppa suunnitelma ja sehän meniki ihan erilailla ku olin aatellu. En saakaan uutta lattiaa vaan korjataan nykyinen kaapista löytyneillä ylijäämä paloilla. Ässätex-tapetteja ei tarvikaan massata piiloon vaan ne on mahollista korjata paikallisesti. Kaikesta tuosta säästeliäisyydestä ylijäävällä rahalla me saahaan vessaan ja kylppäriin kaapistot!!! Ihanaa!

Mää saan viikata pyykit kylppärin pöydällä, ei tarvi vallata sohvaa!!! Hurraa ja fanfaareja kiitos!

Yllä vessa kaikessa loistossaan.                         Vasemmalla kylppäri kaikkine mukavuuksineen.

Yritys kovenee

Nonii, tänään oon viettäny rentoa vapaapäivää lääkärillä eri huoneisiin jonottaen ja apteekissa rahaa poltellen..

Menin lekuriin iho ongelmien ajamana ja päädyin jollekki ulkomaalaiselle yleislääkärille! Loistavaa! Puolen tunnin ruudun tölläyksen ja oman naamansa hiplauksen jälkeen (mies tais tykätä parrastaan ja huulistaan ja nenästään!!) minä vaadin päästä labraan veritesteihin kattoon, josko mulla on joku puutostauti, tai vajaatoiminta. Mää en halua kuolla ennen ku mulla on lapsenlapset menny naimisiin ja saanu omat lapsensa!! Siis aika lyhyen elon jälkeen jo..

No se lähetti mut tutkimuksiin ja siellä selviää että pitäs olla syömättä ja juomatta 10-12tuntia ennen verikoetta, huomiseen!

Minäpä sitte menen apteekkiin ja saan erilaisia voiteita ihooni, mutta samalla sieppaan hyllystä elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin, kallis reissu. Jos nyt ens kuussa tähän aikaan mulla ei oo hyviä uutisia nii sitte alkaa olla toivotonta touhua tää kotipiiri.

Sijaisasunnon etsintä

Oon tässä kolme päivää metsästäny meille tammikuulle asuntoa, siis sen meiän kodin rempan ajaksi. Se sais olla mielellään miehen työn ja pojan tarhan seudulta, nii ei elämä liikaa vaikeutuis.

Alotin homman googlettamalla majoituksia Espoosta, "Oh My God!" "..säästä 75%.." just joo menin tommosille sivuille nii uskokaa pois hinta oli siis 17 kertaa SUUREMPI ku muut, jotka ei mainostanu säästövinkkejä!!

Nyt vaihtoehtoina ovat:
Yksiö nro 1; 29m2, kalustettu, 1019e/kk, ei keittiötä, kyllä pyykkikone
Yksiö nro 2; 28m2 kalustettu, 260e/vk, kk + makuualkovi, pyykki jutuista ei vielä infoa.
Tai tätini ystävällisesti tarjoama asuntovaunu talven paukkupakkasissa..

Tästä opin ainaki sen että majoitusbisnes on kannattavaa.