Siis järkytys, mitä kaupassa myydään! Sellasen viikon verran oon himoinnu pitkästä aikaa makkarakeittoo ja aina kaupassa pyörähtäessä kattonu lenkit läpi. Mun kauppareissu on useimmiten toi viereinen pikkuliike tossa ja ei siellä kovin laaja valikoima tuotteita oo. Viime kuukausina oon alkanu lukeen tavaroiden sisältö luetteloita ja useasti joutunu siitä syystä hylkäämään normaalit ostostuotteeni.
Eilen meinasin oksentaa siihen paikkaan ku vihdoin pääsin Prismaan asti ostoksille ja suoritin makkarapaketin valintaani. ME ON TÄHÄN ASTI SYÖTY "MAKKARAA", JOSSA ON 4% LIHAA!!! Siis 4! Mitä moskaa se loppu on? Yäk!!!
Nyt kattilasta leijjailee Atrian vanhanajan makkaran tuoksuinen keitto (tuoksuu kyllä keittojuureksilta) ja aion kohta maistaa tekelettäni, mutta sitä ennen varoitan koko maailmaa syömästä moskaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neuvot. Näytä kaikki tekstit
torstai 13. syyskuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Toivo elää
Nyt puhutaan suoraan. Oon kolme päivää myöhäsä, mun keho kehittelee seuraavanlaisia oireita.
1. Vessaan kaipuu. Ymmärrän kyllä, että uusi vessa on paljon vetovoimasempi ku se vanha kolo lattiassa..
2. Väsymys. Tokihan tuo menee ihan remontin ja hektisen vierailijarytmin piikkiin?
3. Turpoaminen! Mun sormus on aina ollu väljä ku se typerä kultaseppä kirjotti siihen mun oman nimen ukon nimen sijasta ja se piti viilata pois. Nyt se on ajoittain ahistavan tiukka, eilen iltasella kävi niin ja aamulla se oli taas normaalin tippuvalla tuulella..
4. Tissit tuntuu täyteläisemmiltä, ei haittaa, ne alkoki jo lurpahtaan iän myötä.
5. Nälkä ja siitä ilmoittava pahoinvointi.
Enpä muista Tomaatin ajoilta reagoineeni näin aikasin, mutta siitähä onki jo aikaa, oon vanhempi ja raihnasempi, kaikki pikku muutokset huomaa helpommin ku keho ei oo enää niin timmi vaan pelkkää plösöä.
Oon niitä ihmisiä, jotka innostuu tosi nopiasti, jalat ei ihan pysy maan pinnalla. Yhä osa munsta kuitenki koittaa hillitä alkavaa uskoa ja luottoa, että tää tälläkertaa ois totta ja senki jälkeen kaikki menis hyvin. Juttelin rakkaimpien kavereitteni kaa tästä, etten aio sanoo ääneen sitte ku meitä onnistaa vaan ne ihmiset saa huomata ite joitten kaa ollaan tekemisissä. Se oli kaks viikkoo sitte, just ovulaation jälkeen ku näin Pinkkiä ja Metsätähtee, nyt oon jo jutellu oireilusta Metsätähen ja Mingin kaa. Ei munsta ihan tuu poliitikkoa ku en malta olla kertomatta iloja ja murheitani.
Ming muute sai pojan just eile. Viime kesänä me ilottiin siitä, että oltii molemmat raskaana ja laskettu aika ois vaa kahen viikon välein. Nyt tuntuu kui mää oisin ollu jossai kuplassa ja Mingin raskaus on edenny ja tullu matkasa päähä. Mää vaan yhä oon täällä alotuspisteessä pähkäilemäsä kehon oireita. Arvailemasa josko kannattas tehä testi. Kummallista koska mun laskettuaika piti olla ensin. Nyt ku Ming on saanu vauvvansa nii ehkä meiän raskausmatka voi nyt jatkua, ihan ku me oltas oltu pausella koko tän ajan.
Kevyempiin aiheisiin: Mun ukkoni on vakuuttunu, että ollaan nyt onnistuttu ja hän tietää miks. Tässä se tulee, kaikkien ohjeiden äiti, kuinka tulla raskaaksi takuuvarma konsti: 90% suuseksiä, 10% yhdyntää. Hän kuulema muistaa Tomaatin saaneen alkunsa just tollasesta tapauksesta ja niin kuulemma kävi Vierailijanki kaa sekä nyt jos on onnistuttu.
1. Vessaan kaipuu. Ymmärrän kyllä, että uusi vessa on paljon vetovoimasempi ku se vanha kolo lattiassa..
2. Väsymys. Tokihan tuo menee ihan remontin ja hektisen vierailijarytmin piikkiin?
3. Turpoaminen! Mun sormus on aina ollu väljä ku se typerä kultaseppä kirjotti siihen mun oman nimen ukon nimen sijasta ja se piti viilata pois. Nyt se on ajoittain ahistavan tiukka, eilen iltasella kävi niin ja aamulla se oli taas normaalin tippuvalla tuulella..
4. Tissit tuntuu täyteläisemmiltä, ei haittaa, ne alkoki jo lurpahtaan iän myötä.
5. Nälkä ja siitä ilmoittava pahoinvointi.
Enpä muista Tomaatin ajoilta reagoineeni näin aikasin, mutta siitähä onki jo aikaa, oon vanhempi ja raihnasempi, kaikki pikku muutokset huomaa helpommin ku keho ei oo enää niin timmi vaan pelkkää plösöä.
Oon niitä ihmisiä, jotka innostuu tosi nopiasti, jalat ei ihan pysy maan pinnalla. Yhä osa munsta kuitenki koittaa hillitä alkavaa uskoa ja luottoa, että tää tälläkertaa ois totta ja senki jälkeen kaikki menis hyvin. Juttelin rakkaimpien kavereitteni kaa tästä, etten aio sanoo ääneen sitte ku meitä onnistaa vaan ne ihmiset saa huomata ite joitten kaa ollaan tekemisissä. Se oli kaks viikkoo sitte, just ovulaation jälkeen ku näin Pinkkiä ja Metsätähtee, nyt oon jo jutellu oireilusta Metsätähen ja Mingin kaa. Ei munsta ihan tuu poliitikkoa ku en malta olla kertomatta iloja ja murheitani.
Ming muute sai pojan just eile. Viime kesänä me ilottiin siitä, että oltii molemmat raskaana ja laskettu aika ois vaa kahen viikon välein. Nyt tuntuu kui mää oisin ollu jossai kuplassa ja Mingin raskaus on edenny ja tullu matkasa päähä. Mää vaan yhä oon täällä alotuspisteessä pähkäilemäsä kehon oireita. Arvailemasa josko kannattas tehä testi. Kummallista koska mun laskettuaika piti olla ensin. Nyt ku Ming on saanu vauvvansa nii ehkä meiän raskausmatka voi nyt jatkua, ihan ku me oltas oltu pausella koko tän ajan.
Kevyempiin aiheisiin: Mun ukkoni on vakuuttunu, että ollaan nyt onnistuttu ja hän tietää miks. Tässä se tulee, kaikkien ohjeiden äiti, kuinka tulla raskaaksi takuuvarma konsti: 90% suuseksiä, 10% yhdyntää. Hän kuulema muistaa Tomaatin saaneen alkunsa just tollasesta tapauksesta ja niin kuulemma kävi Vierailijanki kaa sekä nyt jos on onnistuttu.
maanantai 30. tammikuuta 2012
Viisautta?
Nyt on remontti järjestelyä vaille takana, mitä nyt kaikki väliovet on hiomatta ja maalaamatta ku haluan vielä miettiä niihin värejä. Voin sanoa, että kolmen viikon remontti ja majailu vuokrakolossa ei ollu hääviä ja aika usein tuli muristua puolison kanssa ihan tyhjästä. Oma koti kullan kallis!
Koen viisastuneeni tämän talon osto ja remontti ruljanssin myötä ja tässä tuleeki neuvvoni muille asunnon ostoa harkitseville:
* Tarkista aina parkkipaikkojen sijainti, autottomanakin vieraasi tarttee sitä.
* Varmista että roskikset sijaittee kulkureittisi varrella, eikä 500 metriä ihan eri suunnalla.
* Älä osta vanhaa.
* Ostaessasi vanhan, älä osta suuresta taloyhtiöstä.
* Ostaessasi suuresta taloyhtiöstä, älä osta "vanhojen ihmisten enemmistö-taloyhtiöstä".
* Ostaessasi "vanhojen ihmisten enemmistö-taloyhtiöstä", varmista putkiremontin olevan jo tehty, ikkunoiden avautuvan ja lastenrattaille olevan säilytyspaikka.
Kattokaas ku ostimme vanhan asunnon kerrostalosta, jossa on hurjasti alkuperäisiä asukkeja. Jos siis "Elmeri" ja "Iivari" ei ois nii itsekkäitä ja pihejä, (oottavat vaa kuolevansa pois,) nii mun ei ois tarvinnu kykkiä vaikeesti mutkalla vessanpytyn juurta nuuskimassa ja putkia maalaamassa, vaan ne ois upouudet ja kiiltävät!
Tän remontin myötä on heränny katumus ostopäätöstä kohtaan ja vielä hirveempi katumus sitä rahanmäärää kohtaan, mitä tästä maksettiin. Tää asunto remontoitiin tee se itse tyylillä edellisen asukkaan toimesta ja jälki on just sitä. Oon jo blokannu suurimman osan mielestäni henkisen trauman pelossa, mutta muutamia valikoituja paloja jäi kummitteleen: Kylppärin kynnys ei noussu viittä senttiä lattiakaivosta (vakuutusyhtiö ei korvaa vesivahingon sattuessa). Kylppärissä oli kuivantilan lamppu! Kylppärissä oli mitä ihmeellisintä ohutta pehmeää vesiputkea pinnassa (taipu käsillä). Kylppärin lattialämmitys on kiinnitetty Jeesus-teipillä ennen valua!!!
Missään kohtaa taloa ei ollu propattu mitään, ei kylppärissä, ei hyllyjen eikä lattialistojen kiinnityksissä. Eteisen vaatekaapin hyllyt oli porattu suoraan linjaan sähköpiuhan kanssa. Keittiön kaapissa ja siivouskaapissa sähköjohto kulkee kuin lapsen ommel seinän läpi ja vähän matkan päästä takas toiselle puolen. Ja kaikki ruuvit ja naulat mitä talosta irrotettiin eri paikoista, oli ihan vääriä kyseisiin tarkotuksiin. Tee se itse mies oli myös jättäny laminaatin laidoille kiilat paikoilleen, joten lattia ei päässy elämään kuin pullistelemalla sieltä huoneiden keskeltä ylös. Ovien karmit oli ammuttu pitkillä nauloilla kiinni ei mihinkään vaan niitä piti paikoillaan vain kynnyslista! Puhumattakaan maalausjäljestä seinillä. Pimeässä oli Herra Remontoijja maalannu ku oli valumia ja toisessa kohtaa kuiva ku pieru!
Koen viisastuneeni tämän talon osto ja remontti ruljanssin myötä ja tässä tuleeki neuvvoni muille asunnon ostoa harkitseville:
* Tarkista aina parkkipaikkojen sijainti, autottomanakin vieraasi tarttee sitä.
* Varmista että roskikset sijaittee kulkureittisi varrella, eikä 500 metriä ihan eri suunnalla.
* Älä osta vanhaa.
* Ostaessasi vanhan, älä osta suuresta taloyhtiöstä.
* Ostaessasi suuresta taloyhtiöstä, älä osta "vanhojen ihmisten enemmistö-taloyhtiöstä".
* Ostaessasi "vanhojen ihmisten enemmistö-taloyhtiöstä", varmista putkiremontin olevan jo tehty, ikkunoiden avautuvan ja lastenrattaille olevan säilytyspaikka.
Tän remontin myötä on heränny katumus ostopäätöstä kohtaan ja vielä hirveempi katumus sitä rahanmäärää kohtaan, mitä tästä maksettiin. Tää asunto remontoitiin tee se itse tyylillä edellisen asukkaan toimesta ja jälki on just sitä. Oon jo blokannu suurimman osan mielestäni henkisen trauman pelossa, mutta muutamia valikoituja paloja jäi kummitteleen: Kylppärin kynnys ei noussu viittä senttiä lattiakaivosta (vakuutusyhtiö ei korvaa vesivahingon sattuessa). Kylppärissä oli kuivantilan lamppu! Kylppärissä oli mitä ihmeellisintä ohutta pehmeää vesiputkea pinnassa (taipu käsillä). Kylppärin lattialämmitys on kiinnitetty Jeesus-teipillä ennen valua!!!
Missään kohtaa taloa ei ollu propattu mitään, ei kylppärissä, ei hyllyjen eikä lattialistojen kiinnityksissä. Eteisen vaatekaapin hyllyt oli porattu suoraan linjaan sähköpiuhan kanssa. Keittiön kaapissa ja siivouskaapissa sähköjohto kulkee kuin lapsen ommel seinän läpi ja vähän matkan päästä takas toiselle puolen. Ja kaikki ruuvit ja naulat mitä talosta irrotettiin eri paikoista, oli ihan vääriä kyseisiin tarkotuksiin. Tee se itse mies oli myös jättäny laminaatin laidoille kiilat paikoilleen, joten lattia ei päässy elämään kuin pullistelemalla sieltä huoneiden keskeltä ylös. Ovien karmit oli ammuttu pitkillä nauloilla kiinni ei mihinkään vaan niitä piti paikoillaan vain kynnyslista! Puhumattakaan maalausjäljestä seinillä. Pimeässä oli Herra Remontoijja maalannu ku oli valumia ja toisessa kohtaa kuiva ku pieru!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
no johan oli
Taas pompin blogilta toiselle.. lopputuloksena on taas sama ajatus; en uskalla kirjottaa rehellisesti ajatuksiani, mun blogi on liian tunnistettavissa, täytyy vaihtaa kuvat naamattomiksi ja muokata tekstejä tai jotai, että saan sanoa ajatukseni ulos rehellisesti ja pelkäämättä kadulla lentäviä mätiä kananmunia.
Löysin tällasen ajatuksia herättävän tekstin; http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi
Tää oli niin itseensä täynnä ja tuli mieleen nuori ihminen, jolla ei oo vielä elämänkokemusta sen vertaa, että tajuis ettei kaikki oo samasta muotista tehty. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja niin edelleen. Sama ku sanois että kaikkien maailmassa pitää tehdä just niinku mää oon tehny. Tää kirjottaja vielä korottaa itteensä muita viisaammaksi ylijumalaksi sanomalla vähänväliä esimerkkejä miksi juuri hänen tapansa tehdä asiat ovat koko muuta maailmaa parempia ja kuitenkin viimeinen peruste kotiäitiyden puolesta kuuluu;
"Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa."
Voi elämä, että maailmaan mahtuuki näitä itseriittosia "viisaita". Mulla oli joskus nuorena ja naiivina kuvitelma, että mulle tulee sitte liuta lapsia, 6-8 ja oon kotiäiti parhaasta päästä. Kun sitte Tomaatti tuli maailmaan olin jo huomannu kuinka yksinäistä ja masentavaa on kun muut kaverit jatkaa elämäänsä ja itse jäät ilman muuta ajateltavaa (ja aivoja stimuloivaa toimintaa) ku kipeät kaasut ja synnytyksen pelko. Ilman muuta seuraa ku ulkomaalainen poikaystävä, jolla ei oo omia kavereita, ei mitään muuta omaa tässä maassa ku tietokoneensa, jolla pitää yhteyttä perheeseensä.
Synnytys toi mukanaan kaiken (perätila-liian kapea lantio-sektio) draaman jälkeen kauniin pojan ja masennuksen, jota kesti kauan. Muistan hymyilleeni aidosti ekkakerran muulle maailmalle vasta yli kaks vuotta sen jälkeen. Tomaatille hymyilin kyllä aidosti, mutta muu maailma oli kokoajan pakkopullaa, suoriutumista, jopa mun ihana mieheni. Ainoa mistä sain enerkiaa oli uus koulu, jonka alotin kun en enää kestäny olla yksin kotona vauvan kaa hiljaisuudessa.
Nyt kun väliin on mahtunu piristymistä ja eroa, paluuta yhteen ja naimisiin menoa, muuttoa ja työtä, toisen lapsen yritystä ja paljon epäonnistumisia ja yks onnistuminen sekä menetyksen surua, voin vain sääliä niitä kurjia jotka kuvittelee heidän tapansa tehdä asioita olevan ainoa oikea tapa.
Jokainen tehköön parhaansa ja jos ei itse kykene syystä tai toisesta niin ulkoistakoon kyseisen tarpeen saannin, se on jokaisen oma asia, ei pidä tuomita!
Löysin tällasen ajatuksia herättävän tekstin; http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi
Tää oli niin itseensä täynnä ja tuli mieleen nuori ihminen, jolla ei oo vielä elämänkokemusta sen vertaa, että tajuis ettei kaikki oo samasta muotista tehty. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja niin edelleen. Sama ku sanois että kaikkien maailmassa pitää tehdä just niinku mää oon tehny. Tää kirjottaja vielä korottaa itteensä muita viisaammaksi ylijumalaksi sanomalla vähänväliä esimerkkejä miksi juuri hänen tapansa tehdä asiat ovat koko muuta maailmaa parempia ja kuitenkin viimeinen peruste kotiäitiyden puolesta kuuluu;
"Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa."
Voi elämä, että maailmaan mahtuuki näitä itseriittosia "viisaita". Mulla oli joskus nuorena ja naiivina kuvitelma, että mulle tulee sitte liuta lapsia, 6-8 ja oon kotiäiti parhaasta päästä. Kun sitte Tomaatti tuli maailmaan olin jo huomannu kuinka yksinäistä ja masentavaa on kun muut kaverit jatkaa elämäänsä ja itse jäät ilman muuta ajateltavaa (ja aivoja stimuloivaa toimintaa) ku kipeät kaasut ja synnytyksen pelko. Ilman muuta seuraa ku ulkomaalainen poikaystävä, jolla ei oo omia kavereita, ei mitään muuta omaa tässä maassa ku tietokoneensa, jolla pitää yhteyttä perheeseensä.
Synnytys toi mukanaan kaiken (perätila-liian kapea lantio-sektio) draaman jälkeen kauniin pojan ja masennuksen, jota kesti kauan. Muistan hymyilleeni aidosti ekkakerran muulle maailmalle vasta yli kaks vuotta sen jälkeen. Tomaatille hymyilin kyllä aidosti, mutta muu maailma oli kokoajan pakkopullaa, suoriutumista, jopa mun ihana mieheni. Ainoa mistä sain enerkiaa oli uus koulu, jonka alotin kun en enää kestäny olla yksin kotona vauvan kaa hiljaisuudessa.
Nyt kun väliin on mahtunu piristymistä ja eroa, paluuta yhteen ja naimisiin menoa, muuttoa ja työtä, toisen lapsen yritystä ja paljon epäonnistumisia ja yks onnistuminen sekä menetyksen surua, voin vain sääliä niitä kurjia jotka kuvittelee heidän tapansa tehdä asioita olevan ainoa oikea tapa.
Jokainen tehköön parhaansa ja jos ei itse kykene syystä tai toisesta niin ulkoistakoon kyseisen tarpeen saannin, se on jokaisen oma asia, ei pidä tuomita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)