Edistystä?

Asiat edistyy askel askeleelta pikkuhiljalleen ja sitte koittaa tämä päivä ku huomaa edistyksen. Viime kirjotuksestani on viikko, seittemän päivääkö?

Oon kerinny käyä terapeutilla pikavisiitin ja se oli kyllä hyvin kummallista, mutta kai se teki hyvää, en tiiä. Näin viikon jälkeen mulla on siitä kaks muistikuvaa; maailman rauhallisin ääni, olematta nukuttava tai epäaito. Ja se kuinka hän kysy jotai mun läsnäolosta tai mielentilasta, äh en muista kysymystä.. Mää koitin vastata, mutta en yhtää saanu päähäni mitä olin viimeaikoina tehny tai tuntenu. Vastasin vaa että "tiedän nyt olevan torstai!" En vieläkään muista mitä tein viimeviikon alussa. Mun blogi sanoo, että oon räpeltäny nuita neulonta kuvioita, ei mitään havaintoo!

Oon ostanu elämäni ensimmäiset keittiökalusteet; tuolit kuudelle, unelmieni pöydän ja siihen kuuluvan senkin sivupöydäksi ja tavaroiden kätköksi. Ja tietysti Tomaatille juniorituolin, viimeinki, hurraa! Oon vaihtanu olkkarin järjestystä ja saanu pyykkivuoren katoamaan sohvalta viikattuina kaappeihin!!! Ruksi seinään ja mitalia tähän suuntaan. Oon jopa saanu Caron toisen lapasen melkein valmiiksi (peukku on jo alotettu ja purettu kolme kertaa), enkä enää pura kintas osaa... ehkä.. koputetaan puuta!

Oon myös saanu mailattua vihdoinki rakkaimmille ystävilleni, että mulla on vaikeaa ja kaipaisin hieman yhteyttä heiän kanssa. Sillä suunnalla edistys on puolittaista, yks veti herneen nennään ja toinen mailas ja kysy heti kuinka voin. Kolmas ja neljäs pysyy vaiti, mikä on heille normaalia, kolmas ei koskaan kato mailejaan ja neljäs ei joko tiedä mitä sanua tai ei koe asian koskevan häntä, koska ollaan tavattu kerran tai pari kuussa viime aikoina.

Myöski huomaan, etten enää pillitä joka päivä keskenmenoon liittyviä asioita, toisina päivinä itken muuta elämääni ja mietin kui erilaista se ois voinu olla jos oisin tehny eri valintoja. Se aikakone ois oikein näppärä joululahja, jonkunlainen hengen siirtyminen kaikessa viisaudessaan nuorempaan kehoonsa ja aikaisempaan elämäntilanteeseen ja pysymään siellä, elämään kaiken uusiksi. Tosin siinä matkalle lähtiessä vanhempi keho varmaan jäis hengestä tyhjäksi, meniskö se sitte hullujen huoneelle kuluttaan verorahoja vai laitettasko se pois päiviltä elinluovutuksen kautta? Tossahan on ideaa. Myöskin, mitäs sitte tapahtuu sille nuoremmalle hengelle, joka jo on siinä omassa nuoressa kehossaan? tuleeko siitä kehosta sitte jakaantunu persoonallisuus, vaikkaki ne on sama persoona, eri vaiheissa vaan.. jos noin vois tehä nii kaikki eläis ikuisesti ja loppujen lopuks kaikilla ois se 77 omaa itseään siellä nuoressa kehossaan, niinku ite teininä sanoin. Ehkä tähän koneeseen pääsis vaan kerran.

Tänään ehdotin ukolle, että voisin olla valmis yrittään uudestaan. Nyt sormet ristiin, että Jumala suo meille terveen lapsen.

Muuta toimintaa

Reistailevan ranteeni takia oon selaillu netistä neulonta ohjeita ja jos ne ei oo ilmaisia nii oon koittanut piirtää jotain samanlaista kuvioo.

Ihan tyytyväinen oon tähän asti raapusteluihini, vielä pittää opetella naisten käden koko mun käsialalla ja kyseisillä langoilla, mutta kyllä varmaan ensimmäisen parin jälkeen ohjeet on jo hieman selkeämmät, uskoisin niin.

Ja tottakai olen taas purkanu Caron lapasten kirjontaosuuden.. se kiristi! Nyt aion opetella jättämään toisen langan taakse löysästi ku aiemmin kuletin sitä mukana ja lapaset tuntu sisältä karkeilta ja näytti päältä todella kasaan rutistetuilta. Amatöörin töitä!

Ehkä mää vielä joskus opin hyväksi neulojaksi. Toivoa sopii.

Pojasta polvi paranee

Meidän poika päätti auttaa äitiä hieman Caron lapasten neulonnassa, koska äitiä ei oikein kyseinen malli innosta. Lähinnä hän vain pyöritteli teosta ja tärisytti puikkoja kuin niillä olis joku kohtaus, mutta äitin sydäntä lämmitti, ehkäpä lapsessa on sittenki jotain samaa kuin äiteessään, ehkä on pieni mahollisuus ettei poika olekaan vaihtunu osastolla..

Lapasten malli on Tsahkal Ullan arkistosta enkä pidä tosta joustin osiosta. 1oikein, 1nurin tulee kuin puffattua neulosta ja sitte porras alas lättänään kirjontaosioon nii mun silmät ei tykkää niistä samassa työssä. Näin ollen työ päätyy purkuun joka päivä ainakin kerran! Tähän mennessä oon testannu kirjottua joustinneuletta pystyraitaisena, poikkiraitaisena, jokatoinen pun. ja jokatoinen beige ja vaihto seuraavalla kierroksella. Nyt teen ihan simppelinä punasena 2oikein, 2nurin ja toivon että ne tulee joskus valmiiksi, niin pääsee tekeen muuta miellyttävämpää hommaa. Mun ei tosiaankaa kannata jättää kesken mittää ku sitte en ikinä tee sitä loppuun.

Lapasten opettelua

Oon viimeaikoina purkanut rakkauttani lähinnä mykkiin lankoihin ja haastanut itseni opettelemaan uusia asioita, jotta en rypeisi keskenmenon aiheuttamissa tunteissa.

Vaatehuoneestani löysin iskän vanhan likapyykkikorin täynnä mummulta saatuja lankoja ja langanpätkiä, se nainen ei koskaan heitä mitään pois! Siinä niitä aikani ihmettelin ja kummastelin ja tuumin että noista vois nyt kesäkuumalla tehä jotain (oli heinäkuun loppupuolisko).

Koska en heikossa kunnossani kyennyt pystyasentoon vessareissua kauempaa niin kaikki makuultaan onnistuva työ oli tervetullutta ja niin päädyin lapaskuumeen kouriin.

Ensimmäisenä syntyivät 110cm tyttölapsen lapaset. Ohje löytyi novitan sivuilta ja koristelut mun päästä. Nämä lähtee veljen tyttärelle Tampereelle. Oikein söpöt ja miellyttävät mun mielestä, kelpais mullekki, ja sillonhan sitä tietää onnistuneensa jos mulle joku kelpaa, nirppis ku oon.

Seuraavaksi löysin kassillisen kirpparilta 16-17 vuotiaana ostamaani punaharmaata lankaa ja aattelin että Lorelle tietty! Harmaan villakangastakin kanssa käy loistavasti ja teen koko setin samoilla langoilla.

Taas samaiselta novitan sivulta miehen koon ohjeella tein ja auta Armias se "lapanen" näytti kuin kuumavesipullolta tai lipeäkalalta! Ne oli ihan sairaan isot! Taistelin eri kokoisten puikkojen ja muokattujen ohjeiden kans viikon ennen ku löysin oikeat yhistelmät! Tässäpä lopputulos kahdella langalla. Varressa punaharmaa kirppislanka ja lopussa kaverina harmaa isoveli. Kuvassa näyttää väri ruosteisemmalta ku livenä se on viininpunanen.

Nyt oli jo sen verran itsevarmuutta että uskalsin yrittää neuloa noilla kamalan ohuilla langanPÄTKILLÄ omalle lapsokaiselleni ulkoilutakin väreihin sopivat lapaset ja tällaistahan siitä tuli. Päättely urakka odottaa vieläkin tekijäänsä..

Lapaset tein samalla Novitan peruslapasten mallilla 110cm ja langat tosiaan oli niin ohuita että kokosin kolme eri väriä aina yhdeksi langaksi.