Tomaatin synttärit meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Aamu alko kyllä vähän väärinymmärryksellä kun pojan huoneen pöydältä ei löytynykkään uutta pyörää vaan kortteja ja pieniä paketteja mitä posti oli tuonu. Siitä tuli suru puseroon ja ei auttanu ku sanoa, ettei pyörän paikka oo lapsen huoneessa vaan hän saa sen illalla.
Juhliin saatiin just kaikki ajoissa valmiiks ja kaikki oli onnellisia. Se yks lapsi tuli sovitusti meille ja isänsä aiko jäähä joksiki aikaa, mutta koska lapset on lapsia ja poikansa upea ujostelija sekä nirppis niin hän jäiki sitte henkiseksi tueksi loppuun asti ja meillä oli hauskaa. Heidän perhe on myös uus täällä ja hekin halus tutustua ihmisiin. Vaikutti kovasti samanlaiselta ihmiseltä kuin meki ollaan. Hekin vähän ylempää kotosin ja maalaisjärki päässä, kodin räplääminen kuulosti olevan mieluista myös hälle ja urheilu oli sitte yhteistä mun ukon kans. Olin heti valmis passittaan ukot ulkoileen yhessä, jee me löydettiin kaveri!!
Edellisenä iltana olin soittanu paniikissa alakertaan vieraiden vähyydestä ja he lupas tulla mieluummin tiistaina kuin vasta viikonloppuna. Kyllä nolotti kun en ollu vielä es laittanu kutsuja sunnuntaita varten. No he tuli sitte kolmen vilkkaan pojan kaa ja sitte sitä menoa riittiki. Kyllä pienet juhlat on meille parempi ku jätti pippalot. Loren lapsuuessa ei kuulemma harrastettu synttäreitä, Kukin heistä lapsista sai kerran lapsuudessaan kutsua kaverit synttäreille siinä kymmenen vuojen kieppeillä ja siinä ne sitte oliki, ei kuulemma mamma jaksanu. Just ku olin aatellu, että voin tulla toimeen sen naisen kaa, niin ukko kertoo ton. Miksi se loukkaa mua niin paljon, ettei se nainen oo halunnu olla äiti? Se ei halunnu imettää vaan otti jonku pillerin, ettei maito nousis (ymmärrän kyllä, ettei kaikkien onnistu imettää, mutta että joku tekee tietoisesti sen valinnan, ettei es yritä) ja se ei halunnu viettää lastensa synttäreitä ja miks munsta tuntuu, ettei nää kurjan lapsuuden paljastukset oo vielä ohi?
Tämä Tomaatin tarhakaveri "Nirppis" tuumas meillä olevan pieni talo. Mitäpä siihen voi ku nauraa ja kysyä miten iso sen pitäs olla ku meitä on vaan kolome. Kyllähän sitä itekki haluis isomman ja sen ihan oman pihan, mutta todellisuudessa herää kysymykset: millä rahalla ja kuka siellä siivoo?
Torstaina Tomaatti alko sitte potee synttäriressiä kuumeen ja oksennuksen muodossa, niin tekstasin sitte äkkiä kaikille sunnuntain vieraille, jotta halukkaat voi jäähä pois. Loppujen lopuks sunnuntaina tuli ainoastaan meiän vastapäiset naapurit iltakahveelle, "Vanha pariskunta". Heillä kun ei oo omia lapsenlapsia niin näyttivät viihtyvän hyvin Tomaatin komennossa pelilaudan ääressä ja siinä rupatellessa Rouva lupas opettaa mua kutomaan villasukat. Hän on kuulemma kutonu jo kuus-vuotiaasta asti. Ei kai nykyään es anneta yrittää niin nuorena, mun aikana koulussa opetettiin kutomaan siinä 11-vuotiaana ja seki oli jo riskiä hommaa, yhellä tytöllä meni puikko sormesta läpi ku se kuto niin tiukkaa, ettei puikkoa saanu hievahtamaankaa työntämällä sormella.
Näin kauniina keväisenä päivänä pitäs olla ulkoilemassa ja rentoutua. Mää en kuiteskaa siihen just nyt kykene, koska oon ärsyyntyny meiän kodin sotkuun ja epäjärjestykseen.
Syy sotkuun: oon ollu pahoinvoinnin kourissa viikkotolkulla ja saanu sen kaveriksi todella vihlovan pääkivun joka päivä. Se vähä mitä oon töissä käyny, on ollu yhtä tuskaa ja yökötystä molemmista päistä. Ei oo kiva olla kassalla ja piereskellä pahanhajuisesti, kokoajan peläten räjähdystä housuissa. Samaan aikaan tuntuu kuin oisin laivalla aamusta myöhään yöhön ja se nostattaa ihania oksennus röyhtäyksiä kurkkuun, tiiän, hurmaavaa.
Tänään kuitenki heräsin virkkuna ja suht koht. seilaamattomana ja sain rullattua Nappi Koon huivin tiukkaan pötköön ja lyötyä koneeseen. Totuuden hetki on ihan just käsillä ja saan venyttää sen kuivumaan. Eihän heiän häät ookkaan vasta ku muutaman päivän päästä!! Täytyy huomenna käyä tiputtaan se postilaatikosta ennen töihin menoa.
Nyt oon saanu rapattua keittiöstä joitain pintoja paljaaksi krääsästä ja homma etenee hitaasti kun oon tän viikonlopun kaksin pojan kaa, ukolla oli joku pelireissu. Niinpä mun siivouksen keskeyttää kokoajan pieni merirosvo, joka kaipais uimaan. Erehyttiin kattoon sen nähen hotelli vaihtoehtoja Kreetalta ens kuun reissua varten ja nyt se ei muusta puhukkaan ku lohikäärme liukumäestä ja uimarannasta. Se on jo niin uimisen lumoissa, ettei välitä es siivota lelujaan oikeille paikoilleen vaikka uhataan antaa ne naapureitten lapsille. Lahjontakaan ei toimi!! Nyt se meni niin, että se anto luvan antaa osan niistä pois!! Laitto jopa luovutettavat lelut pyykkikoriin!!! Kamalaa, millä sitä enää saa siivoon??
Asiasta toiseen: Tomaatilla on synttärit tiistaina ja jätin torstai aamuna kutsukortit kolmelle tarhakaverille heiän lokeroihinsa. Kukaan ei oo vielä tekstannu tulevansa ja oon huolestunu, ehkä he ei huomannu kutsuja ajoissa ja mun pitäs kuitenki hommata ruokavermeet huomenna ennen töihin menoa. Sitte on aina niitä ihmisiä, jotka ei ilmota vaikka kuinka kutsussa niin lukis ihan suomeksi!! En tunne näitä lapsia saatikka heiän vanhempiaan, toivoa sopii, että aikuiset osaa lukea.
Ensimmäinen neuvvolakäynti oli ja meni ihan tyhjänpäiväsesti. Hän ei kuulemma vielä näin aikasin 8+2 kuule sydämen ääntä vaikka kuinka yrittäis. Samaan aikaan sisko kerto kihlattunsa siskon päässeen jo ultraan viikolla 8 Rovaniemellä!! Että on taas erilaiset budjetit kunnissa!! Siellä kuulemma saa valita erilaisista odotusajan paketeista minkä haluaa, viis eri sisältöistä raskaudenseurantapakettia!! Montako ultraa, lääkärikäyntiä ja niin poispäin.
Mun neuvola-täti on sellanen vanha mumisija, en koe minkäänlaista hengenheimolaisuutta hänen kaa. En tiiä miks, mutta suuresti mua ärsyttää sen joka lauseen lopussa kuuluva mmm ja huulten imaisu! Eniwei, nyt täytyy alkaa tarkkaileen kaikkee mitä se kirjottaa koneelle ja neuvolakorttiin, koska sillä taitaa välillä tulla ajatuskatkoja. Pääsin nääs kottiin ja aloin tutkiin kyseistä korttia ja siinä luki ihan hassuja lukuja! Ei mun paino oo 52kg ennen raskautta, eikä vielä nytkään! Eikä mun painoindeksi oo 19! Mitä se oikein aatteli? Painoin siellä neuvvolassa nyt 45.2 miten se sai siitä 52.2?
Sitte siihen kysymykseen, joka mua on vaivannu alusta asti: onko tää Pallucka kohdussa vai sen ulkopuolella? Siihen se sano, että sydänäänet kuuluu vaikka laps oliski kohdun ulkopuolella, mutta 8-9 viikot on sen viimiset sillon, koska tila loppuu kesken ja jos se ei lopeta kasvamista suosiolla, niin äiti on niin suurissa kivuissa jo sitte, että se kyllä vie sairaalaan. Taas toisaalta, jos se kuolee ja jää hengaileen vaan sinne, niin äiti ihan turhaan innoissaan haaveilee. Eli nyt on vaan ootettava mitä tulevaisuus tuo.
Odotusta nopeuttamaan mulla on miljoona projektia kesken ja niistä akuutein on tuo huivi Nappikoolle, jonka teko on ollu yhtä tuskaa koska kyseinen lanka ei ala yhteityöhön meiän pesukoneen kaa.
