Ah tätä autuutta. Meillä mennee lujjaa.
Torstaina Tomaatti piti hakkee pikkusen aiemmin tarhasta koska sille oli noussu kolmenkymmenenkaheksan asteen kuume. Minähän sitte hain sen rattikelkalla ku tiesin, ettei se ala käveleen ja en nii isoa (4v 11kk) jätkää jaksa kantaa ku yhen huoneen pituuen verran. Reppana oli ihan kivuissa. Päästiin kotirappuun asti ja istutin sen alimmalle portaalle oottaan ku vien rattikelkan varastoon. Takas tullessa poika vinkuu hiljaa itkien "äitii, mulla on pahaolo", o-ou. Mitä siinä voi tehä ku oma koti on kolome kerrosta ylempänä ja lukkojen takana ja oksennus on tulossa just nyt? Eiku ulos hankeen! Ei päästy ku oven toisellepuolen.. Naapuriparat, anteeks!!! Poika oksensi kuitenki sinne sivuun, ei maahan mihin astutaan, mutta ei se kivaa ollu kellekkään. Mulla ei ollu paperia, eikä mittää ylimäärästä vaateriepuakaan millä siistisin pojan leuan ja suun.. Lumi on oikein hyvä ystävä noissa tilanteissa! Otin sitä hyppysiini useaan kertaan ja pyyhin vähän kerrallaan.
Vuos sitte on oksennukset tullu bussissa pojan rintamukselle, eikä paperit riittäny ku bussin siivoukseen niin eiku pojan takki pois ja hajotin jäätyneen hangen pinnan ja hinkkasin takkia hangessa, loistava ensiapu kunnes pääsee pesukoneelle.
Peittelin pinkkiä oksennusta lumella minkä pystyin ja raahasin pojan ylös. Sain pojan ulkovaatteet just ja just pois ku se jo alko nukahtaan niinku se aina tekee oksennuksen jälkee. Äkkiä annoin kuumelääkkeen ja juotin sille vettä vatsan täytteeks ja sinne se simahti ennen ku es kerkesin itteeni ulkovaatteista kuoria. Vielä otin farkut pojalta pois ja eiku kauniita unia. Ämpäri viereen ja minä poistun pesemään Tomaatin hanskoja jotka sai ihan oman osansa pinkistä kiisseli-oksennuksesta.
Oksennusta ei onneksi enää ton jälkeen kuulunu, mutta kuume pysy. Perjantaina oli tarkotus lähtä Ouluun kummipojan ristiäisiin ja mummua kattoon ku se on huonona, mutta näistä aiemmin mainituista seikoista johtuen se ei sitte oikei ollukkaa hyvä ajatus. Käytiin sitte lääkärissä hakkeen vakuutusyhtiölle lääkärintodistus ja saahaan reissurahat takas. Lääkäriltä palatessa huomasin, että joku oli lapioinu oksennuksen pois ovenpielestä ja heittäny sen keskemmäs hankea, kiitos lapion omistaja!
Munsta on muutenki alkanu tuntuun kui me elettäs jossai Bermudan kolmiossa: aina ku meillä on reissu suunnitelma, Tomaatti sairastuu. Jos joku uskaltaa tulla meille, heiltä särkyy jottain tai heillä joku sairastuu! Yhtäkään reissua meille tai meiltä pois ei oo menny suunnitelmien mukkaan!! Voisko joku Serlokki Holomes tutkia asiaa??
Lauantaina alko jo olla mullaki heikko olo, enkä jaksanu mittää tehä, Tomaattiki vielä jakso kuumeilla. Mitäpä sitä voi muuta ku pelailla lautapelejä ja kattoo elokuvia.. Tomaatti opettellee kovasti numeroita ja siks onki hyvä heittää noppaa ja laskee ruutuja.
Sunnuntaina Tomaatti oli jo paljon pirteempi ja siitäkös ukko innostu ja alko siivoomaan ku sai innokkaan apurin. Mulla ei enerkiat riittäny, muka koitin viikata pyykkejä ja heti piti istua alas, tuolla ne samat pyykit oottaa vieläki.
Maanantaina pidin Tomaatin vielä kotona ja määki jaksoin jo paremmin, selvisin puoleenpäivään asti virkkuna ja sitte iski pahoinvointi ja väsymys. Tulin siihen tulokseen etten enää ollu kipiä vaan tää oli mun normaalia raskauselämää. Ukko oli jossai pelaamassa illan, nii me sitte pojan kaa kuunneltiin satukirjoja ja pelailtiin taas käärmeitä ja tikapuita.
Tiistai toi mulle kipuja ku kuume alko nouseen ja sen mukana tuli tää kammottavan vihlova pääkipu vasemmalle ottanpuoliskolle. Illalla luovutin ja otin särkylääkettä, mutta silti pääkipu iski aina ku nousin pystyasentoon. Ainut lohtu oli, että Tomaatti sano haluavansa alkaa seurustelleen mun kaa, "mää haluisin sut Äiti mun tyttöystäväksi"!!! : D Oi voi, pittää vissiin selittää sille vähän tarkemmin kenen kaa se voi seurustella ku ei se ymmärtäny ku sanoin olevani sukua ja seurustelevani iskän kaa. Kunnon Casanova.
Tänään aion kömpiä takas sänkyyn, ei munsta oo töihin vielä ku tää pää halkee jo pystyssä istumisestaki.
Perjantaina on mun ensimmäinen neuvvolakäynti, jännittää kovasti kuulenko sydämensykkeen ja jos kuulen nii tarkottaako se, että tää Pallucka ois oikeesti kohdussa, eikä ulkopuolella? Ukko ei innostunu sinne yksityiselle ultraan menosta ja mää haluisin tehdä sen yhessä. Jotenki munsta tuntuu nykyään, ettei yksilöllisiä päätöksiä enää voi niin kevyesti tehä ku on sitoutunu toiseen ihmiseen. Ei ainakaan tällasessa "yhteisessä projektissa". On kyllä yhä kaks eri henkilöö ja mielipidettä, mutta on myös vahva tunne ja tarve tehä kompromisseja. Me ollaan kai vihdoin pariskunta, ei vaan yhessä vaan yhtä.
Väsyneenä en oo jaksanu kirjottaa mittää sitä mukkaan ku asiat tullee vastaan. Oon vaa zombeillu ja taistellu ton huivin kaa.
Ystävänpäivänä himoittiin siskon kaa herkullisia leivoksia ja pyöräytettiin mustaherukkaiset prinsessa leivonnaiset pöytään. Lapset tykkäs, ukko tykkäs ja siskollekki maistu. Mulle ei.
Torstaina vein siskoni lapsosensa kaa lentokentälle ja siinä syyessä koin kammottavan makuelämyksen; hetken mun piknicin uuniperuna-ateria maistu ruosteiselta vereltä! Yäk! Sisko vaan rauhotteli NAURAEN sen kuuluvan mun tilanteeseen. Että ois tehny mieli sylkästä ulos moinen eväs, mutta eihän siinä yleisellä paikalla voi niin tehä.
Perjantaina sitte himoitsin karkkia koko työpäivän ja innoissani menin karkkihyllylle valikoimaan. Mukaan lähti kolme salmiakki tikkaria ja irkkareita yheksänkymmenenviien sentin arvosta!!! Mulle historiallisen pieni pussi ja kotiin päästyäni olin jo ihan yliannostuksen kourissa sen yhen tikkarin jälkeen. Nyt meillä onki sitte karkin syöminen äitin läsnäollessa kielletty.
Muita upeita kokemuksia tähän mennessä on äksyily ja halu polkea jalkaa lattiaan ku joku 3-vuotias ilman mitään syytä, sekä joka hetkinen nälkä ja taas ruuan maistuminen kummalta ja yökötys kaikkea ruokaa kohtaan, joten noidankehä on valmis ; D
Lauantaina oli tarkotus lähtä haahuileen Selloon urheiluvälinekauppoihin pojan ja isukin asioille, mutta olin ihan tööt ja makasin vaa pahoinvoivana paikallani. Jostai kylkeen ilmesty kaks muuta ja lopputuloksena ne nukku eikä suinkaa se raskauden uuvuttama!
Sunnuntai oli sitte meiän ensmäine hääpäivä ja se meni lumimyrskyä ikkunan läpi kytätessä. Pojat kävi pelaamassa ping pongia ja mää löhnäsin. Illalla mies kävi kaupassa mutkan ja tuli takas kengät ja sukat märkänä ku jääräpäänä laitto yhä vaan niitä kesäkenkiä jalkaan!! Se sai niistä talvikengistä kyllä jo hintalapun irrotettua ja käytti niitä päivällä, mutta mikä lie aivohäiriö, ettei enää illalla voinu. Se on kuiteski jo virallisesti asunu Suomessa viis vuotta, miksei se pipo mee sinne päähän ja kaulahuivi kaulaan ilman sanomista? Ja miksei niitä talvikenkiä voi käyttää ku on talvi? Joku ranskalainen tapa??
Nonii näin kymmenen tienoilla täytyy jo alkaa valmistautuun töihin ja viemään laps hoitoon.
Kysyin ukolta kevyesti mitä mieltä se ois jos mentäs käymään yksityisellä ultrassa ennen sitä viikkoo 12 ku mua syö tää tietämättömyys. Entä jos se on taas kohdun ulkopuolella niinku viimeks? Sitte me venttaillaan sinne maaliskuun loppupuolelle asti ja innostutaan vastustusyrityksistä huolimatta ja pudotaan tosi korkeelta ja kipeesti taas ultrassa. Haluisin varmuuden oikeista mahollisuuksista jo ennen sitä. Ukko katto mua ku sekopäistä tuhlaria ja ihmetteli miks Pallucka ei ois kohussa. Unohtuko jollain kääntää niin tärkee kohta sille viime heinäkuun episodista? Se vaikeni ja meni vakavaks. Tais vihdoin tajuta, sellasenki mahollisuuen. Nyt tahon alkaa tekeen hintavertailua, eikä mies vastusta ainakaa ääneen.
Sellon Prismassa on kyllä ihmeellisintä porukkaa töissä verrattuna muihin kauppoihin. Muissa kaupoissa kun oon kassalla, myös Prismoissa, jos kassapohja on yhteinen (tauottaja tekee töitä samoilla rahoilla), muissa kaupoissa tauottaja allekirjottaa tilityspussiin nimensä. Ei Sellossa! Tästä syystä kannattaa ite pitää kirjaa siitä montako eri henkilöä päivän aikana mua tauottaa. Samoin jos joku heistä myy ikärajallista tuotetta tauon aikana alaikäselle (pelit, lehdet, elokuvat, alkoholi, tupakka), niin syy tulee luultavasti mulle, koska tauottaja tekee töitä samoilla koodeilla ku mää, eikä kukkaa jaksa/jouvva niin tarkkaan kokopäivän videoo kattoo, että olikos se tää henkilö vai joku muu.
Samoin kyseisen kaupan hyllyttäjillä on jos jonkinmoista hmm.. menetelmää. Oon alottanu työskentelyn/vierailun siellä jo vuos sitte ja vasta nyt mulle sanottiin, että "Älä laita roskia mun roskikseen!" Tätä ihmettelin ja tulin siihen tulokseen, että kyseinen henkilö kuvittelee olevansa Kuningatar. Olkoon. Se nyt on ihan maalaisjärjellä selvää ettei kaikilla voi kulkee mukana tavarakärry ja pahvi, sekä muoviroskis loodat, käytävät on rajalliset ja asiakkaatki pitäs mahtua sekkaan ja tuonaki päivänä, kuten muinaki useampi hyllyttäjä osuu joskus pidemmäksikin aikaa samalle käytävälle, etenki noissa hitaammissa pikku tilpehööri-hyllyissä, kuten karkit ja mausteet. Ei siis voi olla kolme hyllyttäjää, kuus minimissään ostoskärryn kokosta roskista, kolme tavarakärryä ja asiakkaat samalla käytävällä, ei mahu!
Seuraavana päivänä selvis sitte, että jokaisen kyllä pitää aamulla tuua roskikset tullessaan hyllyttään ja viiä yhet pois lähteissään, mutta kyllä jokainen dumppaa roskansa sinne milläkin hetkellä lähimpänä olevaan, paitti Kuningatar tietysti, jonka tunnistaa perässä kulkeutuvasta roskiksista sekä kovasta äänestä.
Muihin uutisiin: Pohjois-Pohjanmaalle on luvassa vieraita. Vieraat saapuvat jollain konstilla kummipoikansa ristiäisiin kuun loppupuolella. Ristiäisistä odotetaan suurta menestystä ja samalla vieraat aikovat nähdä sukunsa vanhimpia.
Espoosta tiedotetaan myös kahdesta viivasta ja väsymyksestä, jota nämä kaksi viivaa aiheuttavat. Kansalaisia kehotetaan olemaan huoletta, väsymys ei ole tarttuvaa, vaan enemmänkin pirteyttä ja ilonkyyneliä kanssaihmisissä aiheuttavaa. Itse tietolähde sanoo kuitenkin pitävänsä innokkuutensa ultraan saakka, kunnes nähdään onko kaksi viivaa tarpeeksi pysyvä tila.
Siinä kaikki tälläkertaa, hyvää päivän jatkoa.
P.S. Kaks vuotta sitte lupasin luokkakavereille liittyväni facebookkiin sitte ku meitä onnistaa. Saatte oottaa kunnes "Pallucca" on ulkona elävänä.
Mun täti sano joskus: "Mitä useemmin synnyttää, sen huonomuistisemmaks tullee." Kuulemma ihan yleistä tietoo.. Nyt huolettaa mun tulevaisuus, koska en muista mitä mun piti kirjottaa, enkä oo vielä es tehny raskaustestiä.. voi apua!
Nyt puhutaan suoraan. Oon kolme päivää myöhäsä, mun keho kehittelee seuraavanlaisia oireita.
1. Vessaan kaipuu. Ymmärrän kyllä, että uusi vessa on paljon vetovoimasempi ku se vanha kolo lattiassa..
2. Väsymys. Tokihan tuo menee ihan remontin ja hektisen vierailijarytmin piikkiin?
3. Turpoaminen! Mun sormus on aina ollu väljä ku se typerä kultaseppä kirjotti siihen mun oman nimen ukon nimen sijasta ja se piti viilata pois. Nyt se on ajoittain ahistavan tiukka, eilen iltasella kävi niin ja aamulla se oli taas normaalin tippuvalla tuulella..
4. Tissit tuntuu täyteläisemmiltä, ei haittaa, ne alkoki jo lurpahtaan iän myötä.
5. Nälkä ja siitä ilmoittava pahoinvointi.
Enpä muista Tomaatin ajoilta reagoineeni näin aikasin, mutta siitähä onki jo aikaa, oon vanhempi ja raihnasempi, kaikki pikku muutokset huomaa helpommin ku keho ei oo enää niin timmi vaan pelkkää plösöä.
Oon niitä ihmisiä, jotka innostuu tosi nopiasti, jalat ei ihan pysy maan pinnalla. Yhä osa munsta kuitenki koittaa hillitä alkavaa uskoa ja luottoa, että tää tälläkertaa ois totta ja senki jälkeen kaikki menis hyvin. Juttelin rakkaimpien kavereitteni kaa tästä, etten aio sanoo ääneen sitte ku meitä onnistaa vaan ne ihmiset saa huomata ite joitten kaa ollaan tekemisissä. Se oli kaks viikkoo sitte, just ovulaation jälkeen ku näin Pinkkiä ja Metsätähtee, nyt oon jo jutellu oireilusta Metsätähen ja Mingin kaa. Ei munsta ihan tuu poliitikkoa ku en malta olla kertomatta iloja ja murheitani.
Ming muute sai pojan just eile. Viime kesänä me ilottiin siitä, että oltii molemmat raskaana ja laskettu aika ois vaa kahen viikon välein. Nyt tuntuu kui mää oisin ollu jossai kuplassa ja Mingin raskaus on edenny ja tullu matkasa päähä. Mää vaan yhä oon täällä alotuspisteessä pähkäilemäsä kehon oireita. Arvailemasa josko kannattas tehä testi. Kummallista koska mun laskettuaika piti olla ensin. Nyt ku Ming on saanu vauvvansa nii ehkä meiän raskausmatka voi nyt jatkua, ihan ku me oltas oltu pausella koko tän ajan.
Kevyempiin aiheisiin: Mun ukkoni on vakuuttunu, että ollaan nyt onnistuttu ja hän tietää miks. Tässä se tulee, kaikkien ohjeiden äiti, kuinka tulla raskaaksi takuuvarma konsti: 90% suuseksiä, 10% yhdyntää. Hän kuulema muistaa Tomaatin saaneen alkunsa just tollasesta tapauksesta ja niin kuulemma kävi Vierailijanki kaa sekä nyt jos on onnistuttu.
Bellywish haastaa kaikki postauksensa lukeneet vastaamaan viiteen materia kysymykseen;
"Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."
Kaikki maailman rahat vai.. no tuota.. tässä tulee:
1. Rakentaisimme sen unelmien kodin, paikasta ei tietoa, mutta jos ukko saa pitää työpaikkansa niin kai se tontti ois sitte jossain päi täällä eteläsuomessa. Meiän Kannuksen Ainola-tyylinen koti ois kaunis ja värikäs ja siinä ois oma huone kirjoille ja takalle. Vintille tai kellariin tulis mun käsityö ateljee suurine leikkauspöytineen ja dreijjoineen kaikkineen. Keittiön viereen tulis se viher/tee huone, jossa hulluuden iskiessä maalaisin ah niin loistavaa taidetta. Tietysti autotallin yhteyteen tulis myös puusepän verstas kaikkine herkkuineen.
2. ..ja tarviihan se autotalli auton sinne asumaan, ilmeisesti mulla pitäs sitte olla ajokortti
KORJAUS: Luovun autosta ja ajokortista ja hommaan kodinhoitajan lopun iäkseni, mies hommatkoon meille auton ja ajakoon sitä ku mää en ossaa.
3. Ostaisin kangastehtaan jostaipäin. Saisin just sellasia kankaita ku haluan ja niin monenlaisia.
4. Ostaisin Neulelankatehtaan samasta syystä.
5. Ostaisin Järven rannalta metsätontin lomamökkiä varten ja sieltä saisin myös puuta verstaalle. Koivua ja Leppäähän niistä yleensä löytyy, muut pitäs sitte ulkoistaa.
Siinäpä ne materia-tarpeet taiski tulla. Nyt haastan Emman, Nappikoon, Saran, Annikan ja Iinan
Ihana nauraa väsyneenä, viime yönä nautin kotonaolosta niin paljon, että valvoin viiteen ku ukot nukkua posotti. Ainut mitä kaipasin oli ne himputin pohjarimat sänkyyn, että pääsis takas omaan makkariin ja neulomaan... Oon niitä ihmisiä, jotka neuloo sängyssä.. ja lukee.. ja piirtää. Toisin sanoen mun luova ajattelu ei suju ku pakko pullana muualla, voin toki neuloa ja lukea sohvalla tai bussipysäkillä jos ideointi työhön on jo valmistunu siellä sängyssä, mutta kirjaanhan ei voi kunnolla upota ilman peittoa ja tyynyjä!
Sänkypuuhista puheenollen tässä tulee paras testi ikinä! http://vuodenmutsi.blogspot.com/2012/01/kun-ei-niin-ei.html
Tulos: Englanti-Ranska sanakirja "arranger" vai pitäiskö se olla tuo edellisen sivun viimisen sanan selitys "by arrangement"? Kuulostaa lupaavalta vuodelta!
En ala poliittiseksi mutta kommentoin siitä kommentin vierestä. Emma kirjottaa niin kiihkeesti ja hieman huvittavasti Haaviston työkyvystä. (Tai oikeemmin hän kirjottaa ihmisten huvittavasta ajatustavasta.) "Oli sitten hetero, homo, crossdresseri tai kaikkia samaan aikaan.. "
Jos pistetään sivuun mahollisuus olla homo ja hetero yhtäaikaa, niin heittäisin ilmaan aatoksen, miltähän naisista tuntu sillo kauan sitte vetää hameen tilalle pökät jalkaan? Nimitettiinkö heitä crossdressereiksi? Entäs näitä naisia, jotka pitää kravattia? Ovatko he crossdressereitä? Muistan ite vetäneeni krakan kaulaan villissä nuoruuessani muutamaan otteeseen ja tiedostaneeni sen olevan miehille tarkotettu. Olenko siis crossdresseri? Enkä edes vain kotini rauhassa vaan julkisesti koulussa ja kaupungilla, ihmisten ilmoilla! Oi.. Mutta olihan siellä niitä muitaki crossdressereitä, niitä kakslahkeisiksi pukeutuneita outolintuja. Ehkäpä en nyt kykene tekeen työtäni, kuten ei kukaan muukaan crossaaja, APUAAA!
Nyt hamonen päälle ja kuuskyt vuotta ajasta pois!
Hmm, mieleen nousee kuva ukostani naisen vaatteissa.. Nauraisin varmasti aluks, ei sille vaan osaa kuvitella mittää normeja arkivaatteita oikeesti päälle vaa se ampus taatusti yli ja pukeutus johki juhlamekkoon. Tänään oon nii suvaittevainen, että voin sanoo silmiä räpäyttämättä, "uskosin tottuvani siihen jonku ajan päästä". Vaatteitten alla se on kuiteski se sama loistopeppunen säihkysilmä, joka rakastaa kaikella mitä hällä on.
