Ystävänpäivänä himoittiin siskon kaa herkullisia leivoksia ja pyöräytettiin mustaherukkaiset prinsessa leivonnaiset pöytään. Lapset tykkäs, ukko tykkäs ja siskollekki maistu. Mulle ei.
Torstaina vein siskoni lapsosensa kaa lentokentälle ja siinä syyessä koin kammottavan makuelämyksen; hetken mun piknicin uuniperuna-ateria maistu ruosteiselta vereltä! Yäk! Sisko vaan rauhotteli NAURAEN sen kuuluvan mun tilanteeseen. Että ois tehny mieli sylkästä ulos moinen eväs, mutta eihän siinä yleisellä paikalla voi niin tehä.
Perjantaina sitte himoitsin karkkia koko työpäivän ja innoissani menin karkkihyllylle valikoimaan. Mukaan lähti kolme salmiakki tikkaria ja irkkareita yheksänkymmenenviien sentin arvosta!!! Mulle historiallisen pieni pussi ja kotiin päästyäni olin jo ihan yliannostuksen kourissa sen yhen tikkarin jälkeen. Nyt meillä onki sitte karkin syöminen äitin läsnäollessa kielletty.
Muita upeita kokemuksia tähän mennessä on äksyily ja halu polkea jalkaa lattiaan ku joku 3-vuotias ilman mitään syytä, sekä joka hetkinen nälkä ja taas ruuan maistuminen kummalta ja yökötys kaikkea ruokaa kohtaan, joten noidankehä on valmis ; D
Sunnuntai oli sitte meiän ensmäine hääpäivä ja se meni lumimyrskyä ikkunan läpi kytätessä. Pojat kävi pelaamassa ping pongia ja mää löhnäsin. Illalla mies kävi kaupassa mutkan ja tuli takas kengät ja sukat märkänä ku jääräpäänä laitto yhä vaan niitä kesäkenkiä jalkaan!! Se sai niistä talvikengistä kyllä jo hintalapun irrotettua ja käytti niitä päivällä, mutta mikä lie aivohäiriö, ettei enää illalla voinu. Se on kuiteski jo virallisesti asunu Suomessa viis vuotta, miksei se pipo mee sinne päähän ja kaulahuivi kaulaan ilman sanomista? Ja miksei niitä talvikenkiä voi käyttää ku on talvi? Joku ranskalainen tapa??
Nonii näin kymmenen tienoilla täytyy jo alkaa valmistautuun töihin ja viemään laps hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti