Kun mää olin nuori, netti oli just alullaan ja kaiken etsimänsä löysi helposti. Nyt tänään syyskuun kahdentenatoistapäivänä vuonna 11, netti on niin täynnä että mää lamaannun ja tyssään ku seinään! Kaikki maholliset ihanuudet pitäs keretä tekemään ja ku aikaa on vaa tietty määrä päivässä, miinus työt nii eihän tässä voi enää nukkua jos tahtoo tehä es osan kaikesta!
Mun pitää alkaa oikein tiukaksi tädiksi itteni kaa, en saa avata yhtään uutta sivua tai ohjetta ennen ku nykyinen työ on valmis. Senki jälkee on kolme tuolin raatoa parvekkeella oottamasa osia ja kunnostusta, penkki vailla pintakäsittelyä, verhojen ompelu kaikkiin huoneisiin, joululahjojen tekoa itsekullekki mitä lie, torkkupeiton neulomista ja kaikkee muuta mitä en es halua muistaa ku pää räjähtää.
Tuntuu kui noi Caron lapaset ois jämäyttäny munt kokonaan, miksi ne on niin pakkopullaa? Siksikö ku menin ja annoin sen valita mallin? Oonko niin kontrollifriikki? Ehkäpä oon, yleensä mun työskentely nimittäin on just sitä että katson miltä näyttää ja sovellan jos en tykkää, vaihan vaikka koko mallia jos ei innosta. En koskaan tee mittään käsityötä mikä ei kiinnosta.
Miten miehen siskolle sanotaan että en haluakaan tehä tota mitä hän tilas? Ja mää sentään tykkään hänestä eniten siinä perheessä... voih, huoh...Ei auta, lupasin ja haluan että se tykkää niistä. Otan rinnalle toisen työn ja joka tuumasta lapasia palkitsen itteni yhdellä rivillä unelma työtä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti