Siinä kierrellessä loukkasin kuitenki taas ranteeni noita matkarattaita kääntäessä, joten en voi harrastaa neuleterapiaani taas vähään aikaan! Että pännii tää mun kehon ja mielen eri halut. Mieli haluaa tehä käsillä ja keholla asioita, tuotteita ja taidetta. Keho taas ei salli kuin jotain kevyttä ja sillonki vaan vähän kerrallaan. Siis mikä sohvaperuna mun pitäs olla ettei mikään paikka särkyis ja jomottais? Varmaan sillonki peppua pakottais ja aivot valuis korvista ulos.
Nyt sairaalasta soittivat mulle terapia aikaa ja selvis ettei lääkäri taas ollu tienny systeemistä mitään vaan vertaistuen sijaan oli varannu mulle aikaa kallonkutistajalle.. noh tyhjää parempi, meen sinne yhen kerran näin aluksi ja jatkan vertaistuen metsästystä.
Citydealista hommaamani hieronnat ja kampaamoki menivät vasta ens kuulle, ei siis sitäkään terapiamuotoa. Pakko lähtä ettiin kaupasta lukuterapiaa tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti